torstai 31. toukokuuta 2012

Tuolia takamuksen alle

Mahrottoman piiitkästä aikaa selaan huuto.nettiä. Etsin työtuolia. Kiertämäni kirppuisat torit eivät ole aarretta eteeni läväyttäneet. Haussa putkijalkainen vanha pyörivä tuoli. Jota voisi tuunata. Maalikin jo lähes ostettu. Ainakin väri on mietittynä.

Naureskelen samaisen sivuston antia. Sitä, miten ihmisten käsitykset o hiukka erilaisia ku mun vaikkapa näistä asioista; design, moderni, retro ja aito. Miten voi mainostaa myyvänsä Alvar Aallon tuolia ja lisätä sulkuihin huom. kopio.  Ei se silloin ole Aallon tuoli. Ei oo. Ja oli kuulkaas monta huutomerkkiä perässä. Harmi vaan ku kukaan ei ollut huutanut sitä. Sitten mä opein myöskin, että vaikka olisi kakskytä vuotta vanha suunnilleen sotkanjyskinikeansäästöpörssintasoinen tuoli, mutta jos siinä on metallijalat ni se on moderni. On tosi moterni. On. Entäs toi paljon käytetty sana, joka alkaa deellä. Huoah. Miks kaikki on nykyään disainia. Ainakin usean mielestä huutavassa netissä. Retro-sana taas saa ihokarvani pystyyn. Ihan vääriä tuotteita yritetään sillä sanalla markkinoida. Yäk. Ei kaikki vanha oo retroo. Jos oon oikein ymmärtänyt. Nii, ja mä tykkään monesta retroasiasta, oikeesti retrosta. Hehee.
Että näin.

Ei iskenyt tuolilla.

Sentäs hyvät naurut tuli.
Ja ärsyyntymiset.




Se oli kuulkaas toukokuun vika. Huomena kekekekeruusberikesäkuu. Hyvää sitä.


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ilta naisten

Naisteniltana rätei ja lumpui on pitkin pöytää.
Sulassa sovussa mahamurkinoiden seassa.
Tällaista lisää näillekkin kulmille. Tahdon.

Kesän ensmäinen raparperipiirakka tahkottu. Namia oli.
Kiitos leipurille.








Erään äiti-immeisen pärryytellessä trikoohuiveja saumurilla, keksi nappisilmäinen tyttönsä leikkausylijäämästä tehdä pyykkinarua kera pyykin. Niin iloista pyykin laittajaa harvoin näkee. Ja kekseliästä. Sopi sisustukseenkin niin ku nenä piähän. Vai miten se oli.
No, onneks se vei kuitenkin kaik riekaleet kotiinsa. Isä kuulemma kiittää. Hehee.




Kun odotusajan mekosta pienentää nelivuotiaalle neitokaiselle hellemekon niin siitä ei voi kuin tulla hyvä, tuumaa allekirjoittanut ja häpeää.


Suur elo

Tein pienelle taistelijalle viisi pipoa. Kaksi viikkoa sitten vein mennessäni liian suuren. Mittaustulosten perusteella surruuttelin trikoot tietyn kokoisiksi pienen pieniksi pipoiksi. Liian pieniksi. Taistelija kasvaa. Vahvistuu. 
Ihanaa.




" Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri. "



´Mökillä on aina kesä`

Nopeaa on ajan juoksu. Hyvä ku kyytiin kerkeää. Saati mahtuu.

Reilu viikko sitten tapahtunut mökkilomailu oli tarpeen. Kaikin puolin.
Naatittiin aaringosta. Oltiin.
Ihasteltiin luontoa. Kaikki puhkesi kukoistukseen juur sen viikonlopun aikana.
Syötiin ulkosalla auringon helliessä hipiöitämme.
Saunottiin. Valvottiin tulta.
Ja petyttiin neljänteen sijaan. Yhyy.
Pelattiin. Ärsyynnyttiin häviöstä. Voitosta hihkuttiin ähäkuttia.
Juhlittiin kahta sankaria. Olivat otettuja.

Ja melottiin. Minäkin uskaltauduin vaikka kiikkerää oli, varsinkin meno-paluu.

Siis.
Mukavata oli.




















Oli muuten suht´ korvessa tää mökki. Yksin sinne ajelin hyvien ohjeiden kera. Mutta tien kaventuessa aina  vaan ja varoituskylttien lisääntyessä luulin ja uskoin olevani eksyksissä. Niin eksyksissä. Armeijan Sisu-autoja kun rupesi tulemaan vastaan sillä aina vain kapeammalla tiellä niin huh. Tien molemmin puolin oli taistelutantereita jos jonkinlaisia. Ties kuka muakin siellä jossain tornissa tai maan alla tähysti. Olin niin liipaisimella. Ihan varmasti.
Mutta niin vaan löytyi mökki monien pakokauhuisten ja lähes itkua vääntävien soittojen jälkeen. Toiste en aja sellasta tietä. Päätin. Perille päästyäni kuulin mitä varotustauluissa luki: elä poistu ulos autostasi. Vuh. Ei olis tullut mieleenkään. Ihan vaan satalasissa karkuun.
Just niin miesten valitsema erämaamökki.
Ihme paikalla.
Ja silti niin hyvä.
Mahtavat näköalat.



torstai 17. toukokuuta 2012

Karjuntaharjoitus

Linnut laulaa ja Leijonat karjuu.
Minä leivoin suklaapiirakkaa, jospa viikonloppuna Jellonakaakkua.
Kohta töihin. Sitten mökille.
Mahtava lauantai edessä. Kiva vaihteeksi joukolla seurata kisoja.
Ja huutaa.
Täällä olen yksinäni vain inissyt.
Vähän käsiä pystyyn nostanut.
Jalkoja tömistänyt.
Se on joukkueurheilua toi penkkiurheilukin. Parhaimmillaan.





keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Fillari

Pyörä odottanut hakijaansa. Menevät vaan niin aikasten kiinni, etten ole kerennyt unieni jälkeen sitä noutamaan. Nyt yritän sinnikkäästi valvoa ja odottaa, että liike aukaisisi ovensa ja tämä tyttö saisi huolletun fillarinsa takaisin. Kyllä sitten poljetaan. Tutustutaan maisemiin.




Himoitsen uutta pyörää, mm. sen takia, että joka päivä viikko tulee paljon pyörämainoksia. Haluaisin hybridipyörän isoilla renkailla. Joko tän tai tän. Merkkiuskollinen. Minä.

Enää kaksi yötyötä ja sitten mökille. Ihanien ihmisten pariin. Kyllä on ruokalistaa suunniteltu. Emme taida jäädä nälkäisiksi, jos suunnitelmat pitävät paikkansa. Mahtia. Tuskin meillä tulee olemaan ovin tylsääkään siellä. Tuskin . Jospa samainen iloinen keltainen pallo, joka nytkin taivahalla loistaen keikkuvi, paistaisi myös viikonloppuna. Paista pliis.

Keskiviikkoa armahat.



EDIT. Olen iloinen. Tienasin sata ja kaksikymppiä vielä päälle. Huolto oli halpa, vaikka tuli uusia osia kuten ketjua ja ratasta. Olin budjetoinut huollon arvokkaammaksi, joten säästin. Tienasin. Mitähän sitä niillä rahoilla tekisi. Hmmm. Onneks siellä ei ollut himoitsemiani hybridejä, tai olihan siellä, väärän merkkisiä vaan. Ois ollut alkua jo sille. Parempi vissiin mennä unille, jottei mikään nettikauppa vie rahojani. Tienaamiani.

maanantai 14. toukokuuta 2012

torstai 10. toukokuuta 2012

Vähemmän laiffia

Netti toimi tasan puoli tuntia.
Turhaan hehkutin.
Luulin korjanneeni vian.

Alan ompelemaan.
Parempi niin.



Jätte mahtava ilta-aurinko osa mikälie.
Ärsytyksestä huolimatta.

Laiffia

Kymmenes toukokuuta.
Positiivinen palaute kostutti kuivat silmäni.
Nettiasiatkin sain kuntoon. Ystävällisellä palvelulla.
Palkkapäivä. Säästäväisyysmottoni koetuksella.
Lehdet puissa.
Aurinkopäivä.
Kevätmyrskyä odotellessa.




Elämä on kaunein satu.
H.C.Anderssen


Elämä on laiffia.
Nykäs Masa


tiistai 8. toukokuuta 2012

Keltainen

Tänään kävelytin pyörän huoltoon. Ostin keltaista, mustaa ja valkoista vetoketjua. Nyöriäkin samoissa väreissä. Astuin kampaamosta sisään ja sain keltaiselle lapulle ajan jo huomiselle. Ei, hiuksistani ei tule mustat ei valkoiset ja tuskin keltaisetkaan. Hetken mielijohteesta heitin jätskikiskan tytölle pari kolikkoa ja sain vastineeksi keltamustan pallon. Aidolla vohvelilla. Sitruuna-lakritsi. Njam. Jo toista kertaa tälle keväälle. 

Tänään aikoin niin ommella. 
Taidanpa kuitenkin kallistaa pääni hetkeksi keltaiselle tyynylle. 
Torkahtaa.

Tänään sain kaverin.  
Se ei ole iso.  
Eikä liiemmälti tule sanoja suusta.  
Sitäkin Jellonampi.  
Kotikatsomo vahvistui.  


" Kaikki valmiina illan matsiin. "  


Todistin siis vaan etten ole täysin mustavalkoinen. 


maanantai 7. toukokuuta 2012

Se särki sen

Tulipa mieleeni että jotta koska kun jos vaikka kampaamoajan tilaisi. Mitä pikimmiten. Tarvetta olisi. Aamun kosteus sai mun hiuspehkon aika karun näköiseksi. Koko työpäivä meni niitä sohiessa. Ja irvisteltyä niille. 




Viimeks parturi kehui hiuslaatuani lasimaiseksi, joku taas totes niiden olevan pohjoismaisen karheat, eräs oikein kauniisti laittautunut kampaamoneiti löysi päästäni harmaita jouhia, yks kysy auringon värjäämiltä hiuksilta eiku  minulta mitä raitoi sun hiuksissas o. Tä. tietty aurinkoraitoja. Jee. Kohta niitä taas on. 

Että tällasta. Joka tapauksessa hiuksia ei jaksais aina laittaa.

Vetäis kaljuks. Niin ku tää tonttu teki. Kotiparturissa  à la  Maya.




Voi surku. 
Kuten hiusketkin.





Vähänkö siistii




Hirveen iloinen näky.
Kolmatta kertaa tälle keväälle samalla kadulla.
Kyllä on siistiä.


lauantai 5. toukokuuta 2012

Ain laulain työtäs tee

Aamu alkoi ankeasti, oli harmaata ja jotain pisarteluakin oli havaittavissa. 
Käänsin moneen otteeseen kylkeä sängyssäni, odottihan siivoukset ynnä muut velvolllisuudet. No, niin vain kuin kunnes ellei jollei aina toimeen on tartuttava, jossain vaiheessa.  Miten se menikään, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Näinhän se harmi kyllä on. 

Mä kuurasin parveketta. Seinistä lattiaan ja ikkunoista oveen. Ja niin vaan aurinko alkoi jossain vaiheessa paistamaan. Taivaskin muuttui siniseksi. Tulipa hyvä mieli. 




Tiedättekö muutes sen tunteen, kun kuuraamasi vihreänruskeanällöttävänmusta likavesi valuu täysin odottamatta naapurin parvekkeelle? En mäkään tiedä. Tai siis tiennyt. Ja mä kun olin niin varovainen ja tiedostin ne röörit siel lattialla. Nolotti. Onneks naapuri ei ollut tupakilla. Huh. 

Entinen asukki oli jättänyt mulle puisia tuoleja partsille. Varmaan ajatteli, että kovinkin ilahtuisin tollaisista kaunokaisista. Vai olikohan se joku luullut minusta liikoja, että olisin hyvinkin innokas rahtaamaan ne jonnekin tulen nieltäväksi. Kun ei itse viittinyt. En mäkään. Haukkukoon seuraava asukki mua myös. 




Mä tykkään näköjään enemmän muovista kuin puusta. Että hyvä entinen asukki, olisit vallan hyvin saanut viedä ne mennessäs. En piittaa noista sun. Yhtään.






Tarttis ommella kesäisemmät tyynynpäälliset. Mattokin olisi kiva tohon kuluneeseen betonilattiaan. Tulikin luvattua itelleen olla säästäväinen kuussa tässä. Huoah. Partsin lasitkin ai mitkä olisivat kova juttu. Turha toivo. Tiedän. Silti haaveilen. Tajusin haaveilujeni lomassa etten koskaan ole asunut asunnossa, jossa olisi kyseiset ylellisyydet. Että taidan nytkin pärjätä ilman. 

Mistä vielä keräisin inspiraatio siivota myös täällä sisällä. Sitä odotellessa taidan juoda kaffet. 






Mä en usko, että kukaan olisi päässyt kuvittelemaan minun olevani mustavalkoinen ihminen. ;)


perjantai 4. toukokuuta 2012

Fiiliksissä

Armoton penkkiurheilija täällä.
Jännittää jo kovin.

Veikkaan 4-1.




Tämän illan peli menee ohi - töissäis
Jee, tää on ainut mikä menee ohi.
Tyytyväinen.

Kiinnostaako teitä?
Tyhmä kysymys. Tietenkin kaikkia kiinnostaa.
Wuhuu.

torstai 3. toukokuuta 2012

Etsivät kotia

Jos joku tahtoo tällaiset, ni voipi ilmoitella mun sähköpostiin.
Ensimmäinen ehtiväinen saa omakseen.
Mulle ne tuli jonain lehtitilauksen myötäjäisinä.
En tarvii. Tarvitko sinä?



go´natt




AINIIII, koti löytyi näille.
Joten enää ei kande hinkua näiden perään. Sori.


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Säästäväisyys

Ajattelin olla säästäväinen. En sortua mihinkään. En langeta vaikka mieli tekisi. Omistan kaikkea. Tarpeeksi. Vaikka aina siltä ei tunnu. Vaan tahtovainen on mieleni, milloin mitäkin. Yleensä tahdon turhaa, mutta kovinkin kaunista. 

Joten olkoon säästäväisyys ainakin tämän kuukauden mottoni. Just ehin viime kuun puolella tehdä ihania hankintoja. Joista kaksi täytyy ihan mainita.

Toinen on kirja, joka puhutteli lumoavalla kannellaan. Kirjan nimellään. Kadotettu kirje.
Luulenpa että sisältöön en edes tutustu, jotta lumous ei haihdu. Olkoon kaunis koriste. Kirja.
Turha ostos.






Josta päästäänkin aiheeseen kkkkkihlat.
Päivänä eräänä maleksimma Fiskarsin kaduilla. Pujahdimme kultasepän liikkeestä sisään. Kaukaa ihastelimme säihkyviä koruja. Olimma lähdössä. Ja kappas. Kassalla oli kihlasormukset alessa. Osa enemmän osa vähemmän. En tarvi. Harmi. Silti iskin silmäni yhdeksäntoista euron arvoiseen. Kiviseen. Se tahtoi sormeeni. Pakkohan se oli ottaa, kun ruinasi niin kovin matkaani. Halpakin. Aidot tällaiset tonnin arvoisia, kuulema. Täkin on aito, korusepän valmistama. Hieno.
Turha ostos.
Silti niin kaunis.








Koruseppämuotoilijamyyjä oli mukava. Toivotti alueelle tervetulleeks. Poristiin yhtä jos toista. Meen toistekkin. Elokuussa ostan sieltä kummipojalleni rippiristin. Kauheaa, kun olen vanha.

ps. Sormus (saati puhutteleva kirjan nimi) ei liity mitenkään kolmenkympin kriiseilyyn. Sillä sitä ei ole. Kriiseilyä.
Se vain tahtoi matkaan.
Sovittu.


tiistai 1. toukokuuta 2012

Ai että

Neljän päivän vapaa - kuin LOMA. 

Paljon tuli näettyä ja koettua. Kohdattuakin. Auton mittari nieli myös usiampia kilometrejä. Ja vatsat ne vasta nielivätkin, ei suinkaan kilometrejä vaan ihan ehtaa hyvää suuhun pantavaa. Pureskeltavaa. Väliin panostettiin tosisaan siihen mitä laitettiin. Eikä kertaakaan sorruttu matkan varrella ravinteeliin istumaan ja valmiille. Ei. Kahvipaikkoja kyllä etimmä, olivat keppanat laittaneet ovensa meitä ennen kiinni. Turistit sit vaan kurkki lasien välistä sisään. Ja huokaili.

Turussa meille tarjottiin kesän ensimmäiset jäätelöt. 
Maistui niin sitruuna-salmiakille että.
Förikin otti huomaansa entisen turkulaisen.
Oli ollut ikävä.






Tammisaaressa innostuttiin kuvaamaan. Urakalla. 
Sisko otti ja rrrrrakastui paikkaan tähän.




Maleksittiin kujilla, ihmeteltiin tönöjä, toisten koteja. Kurkittiin aidan raoista. Ja kyllä, siellä oli paaaaljon vihreämpää. Ja kukikkaampaa. Talon numerojakin linssin läpi kateltiin. Ihan saisi niistä kalenterin aikaiseksi, jos viitsisi.

Aurinko oli ilonamme. Pilviverhon takaa.














Linssin läpi tarpeeksi tiirailtuamme alkoi vatsan pohjia vallan hiukoa. Onneksi olimme varautuneet tähän. Aavistuksen nolona raahasin Vågöt vihertävään puistoon. Perässäni sisko, joka iloisena hälläväliä-tyyliin keikutti sylissänsä piknik-koria. Asetuimma aloille. Merituuli yltyi. Kylmyys yllätti. Joten söimme. Joimme. Kiitimme. Ja lähimme. 










Auton lämmitys laitettiin kaakkoon, niistettiin nenämme ja jatkettiin matkaa Raaseporin linnanraunioille. Parasta siellä oli kesäteatterilava. Joko remontissa oleva vaiko ihan purkukunnossa. Mielenkiintoinen.








 










Västäräkistä vähäsen.


Koska ihan varmasti on edesvastuutonta liekkö ihan laitonta tehdä näin pitkää postausta, jätän tämän tähän. Enkä kerro kuinka hienoja paikkoja oli Billnäsissä, tai Fiskarsissa, saati sitten... Vaikka kyllä mieleni tekisi. Hehee. 
Käykää ite kurkkimas jos ette vielä ole käyneet. 
Suosittelen.
Retkimieli vain matkaan. Ja kamera. Nii, ja evästä.
Ja mainiota seuraa.

Luonto on nyt ehkäpä kauneimmillaan. Ko se herää.