perjantai 31. elokuuta 2012

elokuun vika

Aamulla ennen uneen vaipumista, tajusin monta asiaa.
Oli ilon aihetta. Liikutusta.
Ylpeyttä eräistä.

Roskia viedessäni naapurin pappa pyysi kesäkauden päättäjäispartyihin.
Makkara maistui.
Takki päällä.

Nyt syön suklaatia viimeistä kertaa tälle iälle.
Huomenna herättyäni huomaan kasvaneeni aikuiseksi.
Siirryn uudelle vuosikymmenelle.




Odotan pohjoisen autolastia.
Kerkeän ennen heidän tuloaan tuhota levyn.
Kakskytäysi veenä.
Vimppa kertaa.

Postipojan tuoma kortti valisti vanhentuvaa näin:
"ei sun tartte vanhaks tulla 
vaik vuossi kertyki".



torstai 23. elokuuta 2012

sy syr sydde syt

Odotan sitä hetkeä, että istahdan koneideni äärelle pala kangasta kädessä ja hurrautan vaiks mekon tai kaksikin. Siitä on liian pitkä aika, kun olen ommellut jotain oikeaa. Oikeaa. Verhoja ja pientä sievää ei lasketa. Eikä vieraiden mekon kavennuksia, housun lyhennyksiä. Varsinkaan hääpuvun helmaa. Ne eivät ole mitään luovaa, vaan sitä tylsääkin tylsempää korjausompelua. Sitä juuri, miksi en halunnut olla ompelija kaheksasta neljään. Vaihtaa vetskareita untuvatakkeihin ja lyhentää upslaakeja. Puhumattakaan painavaakin painavamman kelsiturkin vuorin päivityksestä, huoah. Ja rahaa muutama hassu euro per korjaus. Toinen huoah. Vaikka raha ei teekkään onnelliseks. Sanovat vaan. Tietämättömät. 









Retusoida

Kaunisteltu




todellisuus




Kukapa ei tahtoisi antaa siloiteltua kuvaa kodistaan, puhumattakaan itestään. Helposti tulee kaivettua kamera esiin silloin, kun koti on juur siivottu ja kaik kiiltää, pölypallerot ovat lentäneet kuin tuhka tuuleen. Näinpä. Tai toinen mulle ominainen piirre on ottaa vain yksityiskohtakuvaa, jossa ei näy taustaa eikä mitään muuta härpäkettä. Ja ai että. Talo on hyrskyn myrskyn, mutta se ei näy, ehei. Ja joo, yksin eläjänkin koti on välillä niin sotkussa, että jos ovelle koputettaisiin (mitä ei kyllä tapahdu yllättäin, harmi), varppiin esittäisin etten oo kotona. Eihän sellaseen huusholliin ketään voi päästää. Menis maine siististä ihmisestä. Ja maineen menettäminenhän on ikävää. 


Visiteeraus

Tää talo on nii hiljane. 
Vain läppärin tuuletin huutaa ja astianpesukone hyrskyttää ohjelmaansa päätökseen. 

Saattelin juuri viimeisimmän vieraani vr:n raiteille. 




Osaankohan enää ollakkaan kodissani yksin, kun vallan totuin toisten läsnäoloon. 
Jännä tunne nähä valot omasta olkkarista, kun polkee töistä kotiin. 
Vielä makeampi tunne tuli, kun astui ovesta sisään ja tuoksui kahvi. 
Kaikista parasta oli se ääni mikä lähtee ihmisistä, sitä kutsutaan myös puhumiseksi. Joskus myös jutteluksi. Nauruksi. Moneksi. 






Nyt koitan kestää viikon ilman vieraita (yllärivieraat tervetulleita!), 
sitten kortteerin pitoon tulee mamma. Jee. 
Lattiakaivo odottaa. 


Huomena Åboon. 


maanantai 20. elokuuta 2012

Sadepäivä

Eilen ei oltu Hangossa.
Satoi vettä.
Ajettiin Selloon.
Koko päiväks.
Köyhdyttiin ja rikastuttiin.
Näin.




Oli muutes Finlaysonilla F-klubilaisille miinus 25 % kaikista pussilakanoista.
Elefanttini irtosivat huokeesti.
Hakekaas tekin omanne ennen seuraavan kuun ekaa.
Hyvä tarjous.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lamppurykelmä

Isona ostan tällaisen rykelmän.
Hangosta. Tuskin muualla myyvätkään.
Niin kerta.




On. On se ikkunan takaa.
Jotta en näkisi hintaa.


Kumipallona luoksesi pompin

Ainakin kahesti viikossa noukin postilaatikostani Jyskin mainoslehtisen. Joka kerta se tulee plarattua, vaikka aikomusta ei ostoksille olekaan. Näitä löytämiäni hienouksia ei mainoksessa ole esitelty. Mun mahtimuistin mukaan. Kannattais kyllä. Joka kotiin tarpeellista. Ja ah, silmille sopivaa. Värit niin tätä. Mun juuri ripustettua verhoa. A vot. 






Kuminauhapallo. Irtos alle kahella eurolla.
Näytti pyörivän Bambulan työpöydälläkin kyseiset tärkeydet, erivärisinä vain.
Dekosta hokasin.




Marjastuskausi on kuulemma kiivaimmillaan.
Minulla seinälle säilöttynä.
Taitavat kaupan pakastealtaat kiittää.


lauantai 18. elokuuta 2012

Hanko - Hangö

Hanko on kaunis kaupunki.
Niin kaunis, että menemme huomenna uudelleen.
Kartan kera.
Ynnä aurinkorasvan.












Kaunis hääparikin ilmestyi kameran linssiin. 
Turisteja kera kameroiden oli enemmän kuin häävieraita riiseineen.
Huvittavaa.






Tammisaaren ravintola palkitsi piffeineen auringon paahtamat (lue:uuvuttamat) turistit.
Perushyvää. Riittävästi.




Superia tää elokuu.
Että vieraita käy.
Vallan tuntuu minunkin kesä jatkuvan.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

London 2012

Olen ollut kisoissa. Olympialaisissa.
Huikeaa.
Jännittävää.
Vaikuttavia elämyksiä.




Turhan monta pettymystäkin.
Eilinen roppakaupalla iloa.




Tuulta myös purjeissa.




Suosikkiurheilijalistani on pitkä.
Mutta.
Bolt on ihan Best.
Saman maan toinen B. tulee toisena.




Vietin kisani kotisohvalla. Siis.

Ny alkaa normiarki.