keskiviikko 31. lokakuuta 2012

´kuusen kotiin tuoda saamme´

Lokakuun viimeisenä päivänä 
haravoitsin pihamaani. Pienen ja hyvinkin lehtirikkaan plänttini. 
Nukuin yövuoron jälkeen ei niin riittävästi. 
Kaupantäti antoi ilimatteeksi muumikortin. 
Kummipoika täytti ekaluokkalaisen verran vuosia. 
Kolmevuotiaan synttäreillä ongittiin. Ja syötiin suolukkaa. Torttuakin. 

Huomenna jo marraskuu. 
Miten tää aika rientää. 

Mulla on (jo) kuusi. 
Soma. 
från Ikea. 








tiistai 30. lokakuuta 2012

lumifiilistelyä

Mä vaan sitä. 
Että Suomen entisessä pääkaupungissa oli paljon lunta. 
Ja muutama aste miinusta. 






Se narskui. 
Kenkien alla. 
Teki mieleni tehdä lumienkeli. 
Järki voitti. 
Ja melkein flunssalta säästyin. 




Lumen lisäksi. 
Oli muutakin. 

Kuten Kultatalon evästystä. 
Siellä voisi viettää päivän. 
Väliin suolaista. 
Sitten taas makeeta. 
Me valitsimme tälläerää salaatin. 






Oli siellä muutakin. 
Lunta. 
Vai sanoiks mää jo sen. 

Olen vain. 
Fiiliksissä. 
Valon määrästä. 

Jota ei täällä enää ole. Liekkö enää sielläkään. 
Huhuu, kuuleeko Turku. 
Onko lunta. 
Entä pakkasta. 












voima

Nyt kun vettä tulee. Taivaan täydeltä. Ja tuuli ulvoo. Ja huojuttaa puita. Melkein kaataa pyörän selässä matkaavan. Ihmettelen. Kauhistelen. Ameriikan tuhoja. Nyyjookparka. Millainen voima. Ja jälki. Luonnolla. Sandysandy. 

Kyllä minun on täällä hyvä olla. Kera huojuvien puiden. Sisällä. Tähden valossa. Kahvia ryystäen. Pipoa neuloen. Liian pientä. Ensikerralla uskon mallitilkun voimaan. 




Voimakasta viikkoa.  


perjantai 26. lokakuuta 2012

valkeaa

Täällä asuinkolkassani ihmiset eivät pidä kylmästä, lumesta eivätkä talvesta. Eräs toivoi talveksi sadetta. Yhtäkestoista sadetta. Ei lunta. Saati pakkasta. Aika outoa. Mieluummin minä ottaisin sitä valkeaa ja miinusta. Kyllä se kesäkin sen jälkeen maistuu eriltä. Lämpimältä. 

Yöllä satoi ensivalkea. 
Ei sitä paljoa ole. Tuskin nimeksikään. 

Aamulla oli liukasta. Luikasta.   
Autot himmailivat. 
Pyörällä pääsin edelle. 
Oli pitävät renkaat. 

Taas pyryttää. 
Lähden testaamaan valtion rautateitä. 
Nytkö ne myöhästelyt alkavat. 












Viikonloppua. 


torstai 25. lokakuuta 2012

voihan torttu

Eilen kässäillassa ensimmäiset tortut tälle kaudelle. 
Punaiselta tarjoittimelta. 
Maistuivat. 
Vaikkakaan eivät olleet voiset. 
Vaikkakin saivat liikaa väriä. 





Hmm, glögiä en ole vielä maistanutkaan. 
Konvehtitkin vielä jäivät kaupan tätin myytäväksi. 
Mutta viikonloppuna. Ostan tähden. Valkoisen. 
Ja ripustan. Heti akkunaan. 

Muutaman päivän takainen keskustelu jossain. Kutakuinkin näin. 
- Ensimmäinen kynttelikkö ilmestyi naapurini ikkunaan. APUA!
- Ei se puraise, mutta saattaa tarttua. 


Luvattiin lunta. Huomiseksi. 
Sais tullakki. 
Jotta ei tarvitsisi haravoida. 
Minipihaani. 


weblog

Tää blogimaailma. Niin ihmeellinen. 




Olen seurannut blogeja vasta parisen vuotta. 
Mitä ihmettä tein ennen aikaa tätä? 
Tuskinpa ainakaan urheilin. 
En muista. 

Joka tapauksessa. 
Olen koukussa muutamiin. 
Oiviin. 
Ja ihmeellisiin. 
Innostun hyvistä kuvista.  
Makiasta tekstistä. 
No, se ei liene ylläri, 
että sisustuspainotteisista. 
Kässäjutuista. 
 Teeseitse-projekteista. 
Arjesta.    
Yks kaks huomasin; 
luen paljon mammablogeja. 
Itellä mammailut. 
Vain haaveissa.  
Luen myös muutamia sellaisia, 
etten teille niitä paljastaisi. 
Outoja siis.  





Väliin tulee blogiväsymystä. 
Sitä aivan kuin turtuu. 
Ja haluaa ummistaa silmänsä. 
Kaikelle. 
Siihen ei auta edes kahvi tahi tee. 
Edes minttuinen. 
Vain aika. 
Ynnä uteliaisuus. 

Kunnes taas koukussa. 
Inspiroiviin. 




Blogien vaikutuksen alaisena 
ihminen tahtoo 
kaikkea sitä kaunista ja hyvää 
mitä toisellakin on. 
Tai mitä se toinen esittelee 
monen monen linkin kautta. 

Miksioimiksi? 
Olen sellainen. 
Koska pidän kaikesta kauniista. 
Hyvästäkin. 
Enkä osaa olla ilman. 
Vaikka yritän. 
Joskus voin röyhistellä rintaani, 
että osasinkin jättää sen hankkimatta. 
Tilaamatta. 
Esmes. 
Mulla ei oo ainuttakaan. 
Teippiä. 
Washimaskingtapejamitäniitäonkaan. 
Ja olen pärjännyt. 
Sinitarralla. 
Väliin kyllä kehnonlaisesti. 
Ja hiplannut kaupoilla. 
Hartaasti




Se on hassua, että. 
Että bloggareista tulee tuttuja. 
Tuttuja? 
Vaikkei koskaan olisi toista nähnytkään. 
Eikä tulisi näkemään. 
Mutta kun päivästä toiseen 
toista lukee, 
kuvia katsoo. 
Tuntuu, 
kuin tuntisi. 
Vaikkei tunnekkaan. 




Ja se, että itsellä blogi. 
Jota haluaa. 
Anonyyminä. 
Huonosti onnistuen. 
Sitä pelkää. 
Mitä? 
Antaako liikaa. 
Paljastaa
Useinhan se on pintaa. 
Mitä tuo julki. 
Ymmärtääkö lukija. 
Kenen on vastuu? 

Vainoharhaahan tämä. 
Ja ketä kiinnostaa. 




Olen pohtinut. 
Etten pohdi. 




Kiitos blogiYstäväni
Aika jees-fiilis, 
ku oli mitä nostaa postilaatikosta. 
Toivat sinnetänne asti. 
Kolihepterilla vissiinki.  
Kyllä mun ny kelepaa. 
Tack. 

Taidanpa tästä teelle. 
Minttuiselle. 
Ja se pyyhe. 
On graagraa. 
Graafisen mahti. 


tiistai 23. lokakuuta 2012

hei&Stin

Ensin hyppäsi minun ja rullaavan pyöräni eteen nuori miehen alku. Selvisimme säikähdyksellä ja molemminpuolisilla pahoitteluilla. Pian valkoinen auto ohitti minut. Miehen köriläs huusi rumasti, hanki heijastin. Samalla hetkellä polkupyörän lamppuni sammui, kesken ajon. Voihan ladattava ominaisuus. Pyörää laittaessani lukkoon, tajusin molemmista renkaista hävinneen pinnaheijastimet. Takaheijastinkin pitäisi päivittää ajan tasalle. Sisälle päästyäni ropsautin sadepisarat ulkoilupuvustani. Ja huomasin. Sateenpitävässä, hengittävässä ja tuulenpitävässä jne. puvussani ei lähes mitään heijastavaa ominaisuutta. Pukukin on musta. Kaikkea kanssa. Ja vielä suomalainen merkki. 

Olinpa mustana mennyt. Ja vauhdilla. Ja jonkin aikaakin ilmeisesti. Huutelevan körilään kehotuksen otin siis täten tosissani. Ja tilasin pyörääni asianmukaiset heijastimet. Vielä, ku muistaisi ladata lamppuakin tarpeeksi tiuhaan. Pukuunkin voisi liimata muutamat salmiakit heijastinkankaasta. 

Jotta näkyisin. 
Jotta meno olisi turvallista. 




Joo. 
Seuraavana päivänä olikin postilaatikossani heijastin. Lintunen. Ei tilattu. Vaan voitettuTää on niin kaunis. Ja kolmiulotteinen että. Miten tätä voi viedä tuonne ulos. Sateeseen. Kulkekoon tämä matkassani vain sateettomina hetkinä. Silloin, ku itekkin fiininä. Aivan. 

Kiitos Hanne. Paljon. 




Harmaa on päivä ollunna. 
Harmaa neuletakki on ylläni.
Harmaat siis saavat kuvatkin olla. 


harmaa arki. varmaan. 


lauantai 20. lokakuuta 2012

pikkuhiljaa


ommella surautin parit tuotokset. vielä kun saisi täytettä vatsoihinsa. ja kiinniompelukset päälle. olisipa sitten parit lahjat tehty. jouluiset. alku hyvä. 

työkaveri anto neulontalehden lainaksi. himoitsisin paria ohjetta. tehdä. mutta kun olen päättänyt, että uusia ei ennen kuin keskeneräiset ovat valmiita. tylsä päätös. ehkä salassa illalla aloitan. kynttilänvalossa. ihan salaa. 

kääntelin kaapit nurinnarin. etsin joulutalvivaloja. oisinpahan vaan tipauttanut ne lasipurnukoihin. omaksi ilokseni. mutta. eipä ottanut löytyäkseen. tarttis varmaan järjestellä kaapit. jotta löytäisi muitakin hukassa olevia. 

ensimmäinen jouluaiheinen cd soi tälle kaudelle. oikeastaan tätä ei lasketa kategoriaan joulu. koska veljeni kuuntelee sitä läpi vuoden. autossaan. voihan vilunväre. ave maria. 




mukava, että se jiillä alkava lähestyy.


ripaus suolaa ja pippuria

sain tänään kahvimaitoa. tapahtui ihmispoloisen uusi syntyminen, herääminen. nostin pakkasesta lohta sulamaan. se sulas. haisee mädänneelle. tai ei ainakaan isäpapan kaloille. kuvittelenkohan vaan. en kehtaa soittaa hälle, etten tiedä onko kala mätä. lorruutin vesihanan alla lohta. jotta mädät veks. 

ostin kaupasta bataattia. en tiedä miten sitäkään laitetaan. täytyy koklata. tai ensin googlata. 










sitä mää vaan. että otin käyttöön uudet suola- ja pippurisirottimet. sen kunniaks sirottelin rutkasti molemmista sekä lohimedaljongien että bataattisiivujen päälle. jottei mahdollisesti mätä lohi maistu. konstinsa sekin. tällä kokilla. 







maanantai 15. lokakuuta 2012

Maalaishiiri

Maalainen oli kaupungissa. 
Oli ihmisiä. 
Hyvää mieltä. 
Vähän unta. 
Paljon herkkuja. 

Kun maalainen käy kaupungissa ei päivittäin, voiko häneltä vaatia, että parkkitaloissa on sulkeutumisajatkin. Ei voi. Pieni lisäys: en ollut ite vastuussa kömmähdyksestä. En. :) 






Viikko alkanut. 
Lataan akkuja, jotta jaksan taas. 
Perjantaina kaupunkiin. 


perjantai 12. lokakuuta 2012

ROOSA NAUHA - kampanja



Kaapissani ei ole ainoatakaan pinkkiä vaatekappaletta, ei sukan sukkaa, paidasta puhumattakaan. En silti lähde kauppaan ostoksille. Vaan osallistun muulla tavoin tärkeään. Osallistu sinäkin. Itse asiassa haastan Sinut osallistumaan. 

Itsesi ja muiden vuoksi. Tärkeä päivä. 



(pöly)rättisulkeiset

Ihan hirveästi yritän. 
Inspiroitua siivouksesta. 
Aina yhtä työlästä. 
Aloittaminen. 





Nostin jo kamat kattoon. 
Pölyrätinkin otin esille. 
Kyllä se tästä. 

Illalla jo hyvä fiilis. 
Että siivosin. 
Ja koti tuoksuu pesuaineelle. 

Sitten voinkin taas ommella. 
Ja sotkea. 


torstai 11. lokakuuta 2012

kop kop koo markettiin

Hejsan alla. 
Täällä laiska kaupassa kävijä. 
Miten se onkaan niin vaikeata. Käydä kaupassa. 
Teen kun saan napattua itteäni niskasta kiinni viikon ostokset kerralla. Monasti en vaan ymmärrä paljonko ja mitäkö viikossa tarvii. Jotta jaksaa. Jääkaappi huutaa eioota. Kuiva-ainevarastokin kaipaisi täydennystä. Näkkärit hoi, minne te aina katoatte. 

No, onneksi on pakastimet. 
Joskus olen ollut viisas ja ostanutkin sinne. Jotain. Leipää. Kasviksia. Lihaa. Oha sielä parit leipomuksetkin. Mamman pullat. Ja Pirkan pullat. Harmi, ku maitoa ei voi pakastaa. Täten välttyisi lähes kokonaan kaupassa käynneiltä. Ku ostais litroittain tölkkejä pakkaseen. Hmmm. 

Siellä tyhjässä jääkaapissa kuitenkin tönötti vanhaksi menevä croisanttipurkki. 
Paistettavahan se oli. 
Jottei menisi vanhaksi. 

Iltapalalle...






On siinä joitain etujakin. Ettei käy liian tiuhaan kaupassa. Jää kaik herkut ostamatta, joten vatsamakkarat eivät kasva. Ei, eivät ne kasva, jos vain mielikuvaunelmoi. Karkista. Keksistä. Joka tapauksessa, olen äärimmäisen huono mielikuvasyömään. Koska vatsamakkarani kasvavat tai eivät ainakaan pienene. Jossain jotain mätää. On. 


Oottaks´ te reippaita kaupassa kävijöitä? Käyttekö usein vaiko kerralla viikon ostokset? 



napsnaps

ja räpsräps. 






















sävyjä monia. 
kuten elämässäkin.