sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kotona








Mamma sai vihdoin uuden sohvakalustonsa. Ei hän ehtinytkään kuin kymmenisen vuotta kulkea eri huonekaluliikkeissä istumassa ja ihastelemassa sohvia, milloin kankaisia, nahkaisia, divaanilla tai ilman, irtotyynyillä tai tiukkaan kiinnitettyjä kokonaisuuksia. Välillä tilauskin iskettiin pöydälle, ainakin melkein. Ovella myyjälle huuteli, että me tullaan isännän kanssa sitten katsomaan kunhan pääsee töistään. Taisi isäntä olla ahkeraa työtä tekevää sorttia, sillä ei mamma koskaan ilmestynyt isännän kanssa huonekaluliikkeisiin. Isännän mielestä kun meillähän oli hyvät sohvat. Joo, muutamassa vesivahinkomuutossa peräkärryltä tippuneet ja nahka ihan vaan aavistuksen revennyt paikasta jos toisesta. Vaan kun niissä on niin hyvä istua ja levähtää. Niin. 

Uuvuttavan taistelun jälkeen mamma sai kuitenkin uudet sohvansa, isä(nnä)n kanssa valitut. Pohjanmaalaisille Pohjanmaan kalusteita. Hyvät ovat. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Luultavasti myös ne myyjät, joiden ei enää tarvitse elätellä toiveita kukkaron kanssa tulevasta isännästä. Sitten töiden jälkeen. 

Se samainen isäntä niittasi penkkisänkyyn uuden päällisen, minä ommella hurautin pinon tyynyjä, kuten pari lattiatyynyä, jotka heti tarkkasilmäinen veljenpoika nosti sohvalle, tuhahti ja ihmetteli, kuka on tiputtanut tyynyt lattialle. 

Huonekalukangasta jäi vielä jäljelle, joten kokosin tilkuista vanhan nahkarahin päälle uuden päällisen. Silleen nopeesti, summittaisilla mitoilla, sitä mitä tilkuista saisi. Hyvä siitä oli tulossa, mutta kun se isä(ntä) tuli ja näki mitä myö mamman kanssa ollaan tekemässä, toki innostui auttamaan. Eihän siinä sitten mennyt kuin kaksi päivää, juu-u, kun tuo rahi saatiin valmiiksi. Huoah. Eikä se vieläkään ole valmis. Täytettä tarvitsee lisää, kun on entinen niin kovin linttaan painunut. Ahaa. 

Mamma istahti jossain vaiheessa viereeni ja kysyi, onko minulla aavistustakaan mistä me lapset olemme perineet tarkkuuden ja vaativan silmän. Nauroin, mielessä oli pyörinyt sama ajatus. "Kun kerran tehdään, tehdään se kunnolla." 

Olohuoneen remontointi tulee syksyllä. Tällöin tapetit väistyvät maalin tieltä. Ei parane mennä sanomaan mintun olevan tämän päivän väri. Ei pian tarvitsisi tehdä seinille mitään. 


13 kommenttia:

  1. No mut hienot tuli. Kyllä kannatti odotus :)
    Ihania tuollaiset vanhat jäärät isännät. Oman isäni vakiovastaus aika moneen ehdotukseen on "Kyl vaikkiaa on". Anoppi puolestaan teki apelle useampiakin ehdotuksia muistaakseni uuden vuoden vietosta. Ulkona syömistä ehdottaessaan vastaus kuului "Meil on kaapit täynnä ruokaa" :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti kyllä. :)
      Ihania, huvittavia jääröjä. Meillä on kuullut usein lausahduksen uuden tavaran hankintaa pohtiessa, että sitten kun pääsee nikaran yli, ostetaan. Sille jo nauretaan, kun eipä tunnu koskaan pääsevän sen näkymättömän nikaran yli. Koska hankintoja on niin vaikea tehdä. Kunhan sanovat. :D
      Miks sitä suotta ulos syömään, ku kotona on aina ruokaa. Niinpä.

      Poista
  2. Tosi kiva sohvakalusto! Noihin kun istuu niin kyllä juttu luistaa - tai unizzzz... Ja tuo rahi on tietty ihan herkku. -ee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, molemmat maistuvat. On niissä myös hyvä pomppia, huomasin, kun oli pieniä vieraita. ü
      Mikä parasta, mulle on toinen rahi tulossa, kunhan päättäisin kankaan.

      Poista
  3. Ai että miten kiva kotikoti teillä on!Kyllä noissa kelpaa istuskella ja ihmetellä elämän kulkua :) Ai että.
    -Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitosta mamman ja papan puolesta. :)
      Ootko muutes koskaan käynyt meillä kotona? Sitä vaan, että tuuppa käymään, sinä reissaaja.

      Poista
    2. Oon joskus puoltoista vuotta sitte viettäny teillä viikonloppua :) Kamala, aika juoksee!!!!! Nyt tuli kiire!!!! :D :D

      Poista
  4. On muuten komiat :) ja niin hyvä istua ja sohvassa vaikka pötköttää :P

    ps. hieno torkkupeitto, mistä? ;)

    VastaaPoista
  5. Komiathan ne ja mikä tärkeintä, myös erittäin hyvät istuttavat. Koitin käydä pötkölleen, mutta olin kuin "sian selässä" niin eihän siitä mitään tullut. Kuhan olevuvat, saattais tulla unikin, keskellä päivää.

    Hahaa, torkkupeitto on upee. Kenen lie tekemä. Oisko siskon? ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä tarina on tosi! :) Upeat sohvat saivat, vihdoinkin.

    Ps. Yksi rahi tännekin, kiitos.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)