lauantai 30. maaliskuuta 2013

Njam

Edelliseen tekstiin viitaten. 
Vierailtu on, kipoilla jos toisilla. 
Onneksi trulleja niin vähän. 
Että mullakin suklaasuu. 

Mukavata tää lomailu. Pääsiäinen. 
Kotikotona olo. 

Jaa, tuli syömään kutsu. 
Täytynee noudattaa sitä. 




ps. On me ulkoiltukki. Siis kulutettu tätä kaikkea.


Suklaata

Suomi vastaan Saksa. 
Fiskars vastaan Ludwigsstadt. 
Petris vastaan Lauenstein
Kumpi voitti. 
Varmaan kampi. 

Molemmat maistui. 
Ja nyt Renniet kehiin. 








ps. On se eräs sininen silti ehottomasti parasta. Se vaan hivelee makuhermoja. Kyllä. 


torstai 28. maaliskuuta 2013

Kiire(as)torstai

Kiirehän siinä sit tulee. 
Ku kaik jäi viime tippaan. 
Mitäpä muutakaan viime tipan ihmiseltä voi odottaa, kuin sitä viimeistä tippaa. Vaikka kuin yritän muuttaa tapani. Ainakin aion. Kohta pitää jo junaan juosta, vaik onkin pakkaamatta, siivoamatta ja  konekkin linkoamatta. Nukkuakki pitäs. Jotta jaksaa ajaa, Turusta ylöspäin.  

Kai mä sit meen. 
Loman viettoon.  

Toivon, että velipojat ovat laittaneet moottorikelkkansa kuntoon, jotta tämä akka saisi päästellä alkuvuoden höyryt (joita on kertynyt) kehosta ulos kurvaillessa ja kaahatessa pitkin metsiä ja peltoja. Oijoi. Se tuntuu hyvältä. Antaa mennä. 




Että 
oikein rauhallista Pääsiäistä teillekki! 


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Matkalippu

Ihan pikkuisen taas tympii. 
Että valtion rautatiet kiskovat lipuistansa kelpo kovaa hintaa. Sillä rahalla millä ees taas tsuku tsukutan, pääsisin vaikkapa tohon Tukholmaan piipahtamaan sillä uudehkolla hulppealla paatilla mukavine hyttipaikkoineen, aamiaisineen ja buffetteine kaikkineen. Juu, vähän närkästyttää nää kiskojen kiskurihinnat. Ja silti kulutan kyseisiä kiskoja. Usein. Kun ei ole vaihtoehtoja, useinkaan. 

Paitsi että. 
Nyt onnisti. 
Ja sain autokyydin. 
Pääsiäislomalle. 

Jaa, tarttiskin pakata. 
Laittaa talo päällisin puolin kuntoon. 
Jotta palatessa kotiin olisi mukava tulla. 
Ettei ärtymys voittaisi. 
Sekaisesta kodista.  




Leikkisä aamuaurinko.




tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kevät

Maaliskuun vika viikko. 
Aika menee juosten. 
Ja minä en osaa juosta. 
Sisko osaa. 
Siskot osaavat. 
Varmaan johtuu lenkkareista. 
Ettei minulla ole. 

Vaikken osaa juosta. 
Pärjään mainiosti. 
Käsillä tehden. 
Monenlaista. 
Kunhan innostuisin. 

Raivaan työhuonettani. 
Tilaa kangaspuille. 

Odotan. 
Sitä. 








Päiväkahvipurtava

Jääkaapin oveen ilmestyi vieraiden jäljiltä tämä. 




Aavistuksen harmitti. 

Onneksi isäpappa oli laitattanut vierailijoiden mukaan toscaa. Njam, niin rasvaista. Kyllä muutamaksi päiväksi on päiväkahville  taas purtavaa. Niin, jos on. 






maanantai 25. maaliskuuta 2013

Viikonloppu









oli iloa, 
väriä, 
mäenlaskua, 
aurinkoa
ja hyvää mieltä. 

Tänään nukuin kaksitoista tuntia. 


torstai 21. maaliskuuta 2013

On se



kaikkine vikoineen ja puutteineenkin. 
Tai ehkäpä juuri siksi. 
Kullan kallis. 

Onhan sitä tullut asuttua asunnoissa jos toisissa. 
Joita kämpiksi on kutsuttu. 
Nykyään kod(e)iksi. 
Olen tainnut aikojen saatossa aikuistua. 
Kotiutua. 
En kämppäytyä. 

Olin aika mielisään. 
Että taulu ja tapetti toi julisteeseen pikimustan
Tilata rämpsäytin. 
Enää tarviin kehykset. 
Ja juu, taidatte tietää. 
Seinälle laittajan. 
Joo. 


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Nautiskelin

sitruunakakkukahvit pienen taistelijapojan kunniaksi. Hän on tänään jo vuoden vanha. Aika sisukas jätkä. Herttanen. Aihetta kahveihin jos toisiinkin. 

Odotan vieraita. En muistanut, että Oulusta on niin kovin pitkä matka tänne alas. Odottavan aika on pitkä. Kans. 

Aurinko hellii. 
Olen hukannut arskat. 
Sain särkevän pään. 

Ostin pääsiäismunia. 

Etsin jotain leivontaohjetta. 

Kulutan aikaa. 






Aurinkoista lauantaita. 


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tyhjiä ovat

Se tunne, kun kiskan purkit ammottavat tyhjyyttään ja suodatinpaprutkin ovat loppuneet. Äkkiarvaamatta. 

Niin, se tunne. Ei tarvinne avata. 










Iltavuoroviikolla syön aamiaiseni tolkuttoman myöhään. Joka ei ole millään muotoa viisasta. Lue ite. Ja ole viisaampi. Minäkin koitan. 


torstai 14. maaliskuuta 2013

Metsuri

kaataa puita. 
Verhojani. 
Niin että rytinä käy. 

Koitan olla murehtimatta. 




Sahan ulvoessa säälimättä. 
Inspiroiduin. 
Piirsin ittelleni ruokapöydän. 
Täyspuisen. 
Enää puuttuu toteuttaja. 
Ja puu. 
Ei mänty. 




Pöytä ennen sohvaa. 
Kyllä. 
Sillä nykyinen pöytä on jo luvattu ajat sitten eteenpäin. Jaksa  odottaa, A. 


Filtti

Saksassa ymmärsin tarvitsevani uuden sohvan. 
Mustan ja nahkaisen. 
Koska ostin filtin. 
Mustan ja valkoisen. 
Ynnä graagraa-graafisen. 
Eihän se sovi samat värit omaavalle sohvalleni. 
Ei toki. 
Liika on liikaa. 

Joten ei muuta kuin soffan etsintään. 
Ei kylläkään hankintanumero ykkösenä. 
Josko veronpalautuksista irtoais. 
Ollaanhan täsä kesää kohti menossa 
ja filtti joutaa odottaa kaapissa 
syksyn pimeitä ja viluisia hetkiä. 

Jotta voin kääriytyä. 
Ja muistaa. 






Käytiin huivitehtaanmyymälässä. Saksan ylpeydessä. Nimeltänsä FRAAS. Kyllä oli aikamoista väri-ilottelua ja ah, mitä materiaaleja. Puuvillasta villaan ja silkistä kashmiriin. Olisi voinut hiplata ylenmäärin. Ostoskorissani lepäsi useita huiveja, kunnes huomasin omannäköiseni filtin. You know. Joten huivit saivat mennä. Ja filtti kotiutua. Jos matkalaukussa olisi ollut tilaa, olisi kyseisiä tuotteita lähtenyt useampiakin matkaan, olivat nimittäin puoleen hintaan sadan kahdenkympin ooveestä. Ei paha. Ja valikoimaa värityksineen ja kuvioineen oli runsaasti. Harmi, etten löytänyt heidän verkkokaupastaan lainkaan filttejä. Vain huiveja. Upeita kylläkin. 








Ja juu, tiedän olevani tylsä valintoineni ja makumieltymyksineni. Mutta jos olisin valinnut värikästä ja vaikka pehmeä kuvioista, en olisi Maya, vaan olisin vaihtunut reissussa jokski muuksi. Näin on. Vaikka pihvi. 


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Reiseandenken

Ostin filttiä, kenkää, housua, huivia ja kilokaupalla suklaata. Herttaisin ja halvin muisto on kuitenkin tää maatuska. Matrjoschka. 

Ihan kuin omistajansa, kun on syönyt kaksi viikkoa valkoista vehnää. Joo, on kyl paljon herttaisempi. Tää maatuska. Ja ruskeasilmäisempi. 

Kuulin reissussa, että suomalaiset ovat sinisilmäisiä (ei kylläkään uusi tieto, onhan suomi maailman sinisilmäisin kansa) ja silmälasit omaavia henkilöitä. Väittivät nää samaiset heput, joita ulkomaalaisiksi kutsun, että olen porukan suomalaisimman näköinen. Aidosti. 
Hahaa, vihreäsilmäinen 
ja lasiton. 






ps. mistä tota lunta riittää?


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Vieroitusoireita

Kun kaksi viikkoa syö valkoista vehnää, 
patonkia, 
bretzeliä, 
croissantia,  
saksalaista lihaa ja bratvurstia, 
ilmakuivattua kinkkua, 
kaikenmoisia leikkeleitä
syö hapanta maustamatonta jogurttia, 
kaikkine lisukkeineen,

juo hapotettua vettä, 
appelsiinimehua, 
kaffeesahnea ja 
speziä, 

voisi luulla, 
ettei sitä kaikkea kaipaa, 
vaan ruisleipä pelkällä oivariinilla maistuisi. 
Juup, eka aamuna se oli taivaallista, 
mutta tänään. 
Tänään piti apinoida saksalaisten runsasta aamiaista. 
Nutellaiset croissantit uupuivat. 
Täytynee käydä eräällä tuoretiskillä. 
Pian. 

Ilmassa vieroitusoireita. 








lauantai 9. maaliskuuta 2013

Täällä olen, enkä muuta jaksa

Eilen oli naistenpäivä. 
Ostin Köpiksestä Normannia. 
Keltaisena. 
Koska on kevät. 

Kevät. 
Ainakin tulossa. 
Joskus. 
Saksassa jo oli. 
Vesi lorisi. 
Aurinko lämmitti
Pellot vihersivät. 
Kadut lumettomia. 
Tyypit kevättakeissaan. 
Me toppaisissa.  

Olin yöllä kotona. 
Kylmissäni. 

Tänään ostin valkoisia neilikoita. 
Koska herkemmät eivät olisi kestäneet pakkaskävelyäni. 
Juu, paisto aurinko. 
Sentään. 

Latasin koneelleni tuhat kuvaa. 
Toisen kameran sisältö uinuu vielä matkalaukussa. 
Jossa paljon suklaata. 

Olen juonut koko päivän vettä. 
Hapotonta. 
On muuten verratonta. 
Hanavesi. 

Olen hengissä. 
Ja omaan reissuväsymystä. 






- Borta bra men hemma bäst. -