lauantai 31. elokuuta 2013

Julisteet





Keittiössäni on pieni ruokapöytä, jota en käytä, joten se toimii lähes ja ainoastaan laskutilana kaikelle päivittäiselle roinalle mitä ihmislapsi voi tarviakkaan. Hehkulampuista nauloihin, avaimista kananmuniin, kynttilöistä laskuihin ja radiosta pesuaineisiin. Siis ei niin häävi näky sielulle ja silmille. Koska keittiöni ei muutenkaan ihan hirveästi inspiroi kokkailuihin, ei siellä tule aikaakaan vietettyä, joten eipä sitä tule oman maun mukaiseksi laitettuakaan.  

Siivouksen lomassa päätin tehdä asialle ikeat. Naputin kipsilevyyn muutamat naulat ja laitoin julisteet klipsien kautta seinälle. Johan muuttui valju seinä, no, astetta parempaan suuntaan. Niin vähällä, niin paljon. 

Tiiä vaikka keittiöstä tulis kodin sydän. Pah. 


Korkkitaulu









Olipa kerran vanha ja nastanreikiä täynnä oleva ilmoitustaulu, jonka pelastin roskistuomiolta ja toin kotiini, joka alkaa näyttää vanhojen tavaroiden hautausmaalta. Aioin toki taulun ehostaa maalaamalla tai niin päin pois, kunnes näin Riikan Hunajaista-blogissa vilahtavan Ferm Livingin muistitaulun. Ja tein surutta mattopuukon voimin jäljitelmän (anteeksi) kyseisestä tuotteesta. Kerrankin voin omin sanoin todeta, että kyllä Washiteipistä on moneksi, sittenkin. 

Hmm, säästin rapiat neljäkymppiä, 
lähden tästä kaupoille. 
Sitten siivoan. 
Illalla tulee vieraita. 

Huomenna täytän vuosia. 


torstai 29. elokuuta 2013

Haussa Tarmo



Tarmo on poissa. 
Ostan, jos jollain ylimääräistä. 
Ja säilön talteen. 
Kuten aioin/aion ompuillekin. 


maanantai 26. elokuuta 2013

Pinnat ovat tallessa



Rompemarkkinoilla on oltu. 
Ylitti kyllä odotukset, jotka koitin asettaa hiljaa mielessäni varsin vähäiseksi, jotta välttyisin pettymyksiltä. Kunhan vaan puhuin, josko ne tuolit löytyisivät. Neliapilan voimin

Sieltä tuhansien astioiden ja auton muttereiden seasta, puhumattakaan siitä ihmisvilinästä, kiikaroitsin, josko ne sittenkin löytyisivät. Kävelin ja tutkin. Unohdinkin asian tehdessäni muita, aikamoisia, löytöjä, kunnes äkkiarvaamatta vihreän värikalvon ohi pisti jotain tuttua ja niin etsittyä. Zoomasin linssini kohdetta kohti. Ja pian hivelin jo niitä. Fanetteja. Ostin kaksi. Ei nitise, ei natise. Ihan vähän vaan. Loput kaksi tulevat myöhemmin. Det är jag mycket glad över, sanon ma. 

Maalikauppaan olisi asiaa.  

Voi Ilmari. 
Kiitos Fanetteista. 


torstai 22. elokuuta 2013

Apila


Nappasin töistä tullessani sinne tänne rehottavalta pihamaaltani neliapilan. Ihan vaan osui silmään. Taas. Tämä ei voi tietää ainakaan mitään huonoa. Josko viikonloppuna löytyisi joitain aarteita Suomen suurimmilta rompemarkkinoilta, Juthbackamarkkinoilta, jossa on kuulemma sellaset 800 näytteilleasettajaaa. Vaikkapa ne haussa olevat ruokapöydän tuolit. Olisi jo kiva käyttää komiaa pöytää. Silleen kunnolla. 


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Sumussa










Yövuoroviikko valuu sumuna ohi sarveiskalvoni. 
Silti pidän tästä. 
Tekemättömyydestä. 
Saan vaan olla. 
Kotikin saa olla. 

Pölyt tanssivat ilta-auringossa. 

Tämän viikkoinen sumu triplaantui, tiedätte kyllä jo mistä. Jos et tiedä, skrollaa alas päin ja lue. 


Olla tavoittamattomissa


Vähän hiertää tää elo ja olo, ilman toimivaa puhelinta. Kyllä se on niin, että tänä päivänä sä et vaan pärjää ilman luuria. Et. Muutamia omakohtaisia kokemuksia, pieniä kylläkin, mutta juurikin sitä arkea ja mihin sitä puhelinta usein tarvitsisi, puhumattakaan kuulumisten vaihdosta. Löysin netistä kauan haikailemani tuolit, mutta auts, en voi soittaa, joten menevät sille, jolla on puhelinasiat kunnossa. Hiustenleikkuuajan hoiti armas isosisko. Mamma on hoitanut tätä operaattorirumbaa. Ja minä. Mitä minä teen. Nukun päivät. Illat roikun sähköpostissa. Yöt valvon töissä. En muuta. Niin, ja odotan Sitä koodia. Armoa Dna. 

Ansaitsen pakasteesta koluamani pullan. 
Kristallisen. 


tiistai 20. elokuuta 2013

Hikinen urakka




Kyllähän niitä neliöitä suoltaa vaikka unissaankin, mutta miten niiden lankan päiden päätteleminen ja neliöiden yhdistäminen tuottaakin noruvaa hikeä kainaloihini ja ärsytystä pääkoppaani. Aina sama juttu. Eikä allekirjoittanut koskaan opi. 

Saa tulla auttamaan. 
Myös toisenlaisessa hädässä. 
Puhelin tarvitsisi rajoituskoodin, jota on vaikea pikaisesti saada ilman puhelinsoittoa. Voi pinkkilaitos, voi voi. Sähköpostia odotellessa. 
Joten jos jollain asiaa, maili toimii. Kuitenkin. 


Huutelevat peikot





Maassa maan tavalla ja merellä omansa. 

Gracella oltiin. 
Oli hieno. 

Sokerihumalaähkyssä vieläkin. 
Hampaat eivät kiitä. 

Auts, vaikea sulkea korvansa kaapissa huutelevilta. 
Hiljaa siellä. 


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lakanat







Vihdoin viimein annoa tässäkin taloudessa. 
Olivat hyvässä alessa, tietty. 
Ja ostin ennen kuin elokuun realismi iski vasten kasvoja. 

Himottaisi pikku hiljaa päivittää pussilakanat nykyistä kirjavammaksi. Tässä hyvä alku sille himolle. Oranssi toi syksyä makkariin. 

Mamma sanois, prässää ny hyvä tyttö lakanas. 


lauantai 10. elokuuta 2013

Mmmmm


Penkkiurheilijan elämä ei ole kovin hääppöistä. 
Olla nyt karkkilakossa kisojen aikaan. 
Kuva on siis täysin kuvituskuvaa. 
Ei ees tee mieli. 

Eipä. 

Kuka seuraa Moskovaa? 


perjantai 9. elokuuta 2013

TEE





Se on syksy. 
Ja tee maistuu allekirjoittaneelle. 
Varsinkin, kun on näin upea teerasia, jonka Ane Tekemisen makua-blogista on värkännyt minulle, arvonnan voittajalle. Jee. Tuli rasian mukana muutakin mukavaa ja erittäin osuvasti valittua. Kiitos siitä, Ane. 

Kyllä taas tajusin, että kannattaa nuihin blogiarvontoihin osallistua. Aina joku voittaa. Joskus se joku voin olla jopa minä. Ou jee. Tai sinä. 

Ajattelin kyllä, josko tämä teerasia ei olisikaan teenpuruilla täytetty, vaan kaikella sillä pikkusälällä, jotka ajelehtii työpöytäni äärellä. Muistuttaisi katsojaansa, että tee hyvä ihminen käsilläsi sitä mitä osaat. TEE. Huomenna ompelen. Parit tilaukset. Vaikkapa Jasminen voimin. 

Kääk, alkoi hirvee vesisade. Autolla töihin. Ei ärsytä. 


Oi


elokuun ihanuutta. 
Ainakaan ei tarvitse miettiä, 
lähtisinkö tästä vaikkapa haaskaamaan. 

Riemukasta elokuuta ite kullekki. 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Keskiviikko


Se on jo viikko puolessa välissä. 
Töihin luvattiin pehmeää laskua. 
Mutta kappas, arki alkoikin rytinällä. 
Pidän siitä. 
Sillä mikä onkaan tylsempää, olla töissä tekemättä mitään. 
Sellaiseenhan voisi vallan tottua tylsistyä. 

Mukavaa Lahjan päivää.