Syyslomaviikko alkaa olla lopuillaan näillä lakeuksilla. Sen ansiosta tämäkin talo hiljeni tänään illalla. Ah sit hiljaisuutta. Väkeä on riittänyt jokaiselle päivälle, pientä ja suurta, yöpyjää ja päiväkävijää. On ollut ääntä ja tepastusta. Tohinaa. Ruoanlaittoa ja kakkapyllyjä. Naurua. Iloa. Kyyneleitä. Rutistuksia. Räkänokkia. Sadetta. Tuulta. Märkiä hanskoja. Jorinoita. Lettuja. Askartelua. Iltasatuja. Hihitystä. Nukkeilua. Pärinää. Puistoilua. Valvomista. Tunnetta. Yhdessä oloa. Onnea.
Ah. Talviaika alkaa. Mussutan sitä juhlien Fazerin joulusuklaata. Konvehtia. Odotettavissa närästystä. Haen Renniet viereeni. Ja nukun hartaasti. Pitkään. Enkä herää lämmittämään tuttipulloa kenellekkään kello neljä yöllä. Autuasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)