perjantai 6. heinäkuuta 2012

Liputetaan Leinoa

Hyvää runon ja suven päivää jokaiikalle.

En fanita. Mutta tykkään monesta hänen tuotoksestaan. Aikamoinen paperiin raapustaja tämä ukko on ollut. Useita. Ja pitkiä. Ei ytimykkyydellä pilattu. Tai miten sen nyt ottaa. 

Lapsuuden toverini kirjoitti jokaiseen ystäväkirjaani Eino Leinoa, Ruislintua. En ymmärtänyt. Silloin. Tuskin nytkään. Ala-asteen laulukirjan eräs sivu pysäytti, tarkemmin kuva, jossa äiti oli kuolleen pojan vieressä katsoen tyhjyyteen. Saman sivun laulu oli Leinoa, Tuimaa tuulta. Siitä tuli ihan meidän luokan suosikkilaulu. Tai ainakin lähes. Ennen laulettiin vähän erejä kuin tänä päivänä. Luulen niin. 





Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!



Eino Leino



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)