Näitä ihanuuksia ei kotiseudullani ole ollunna. Siksi niiden näkeminen tuottaa aikamoisia ihastuksen huokauksia joka kevät. Täällä etelämpänä.
Tsemiä vaan sinne tulvien keskelle Pohjois-Pohjanmaalle.
Kuvitella, että täällä eräs henkilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt tulvia. Mitäkä. Juu, niin minäkin auoin suutani enkä tiennyt uskoako vaiko eikö. Ettei ole nähnyt tulvia. Jota me joka kevät käytiin ihmettelemässä ja kuvaamassa. Luonnon voimia. Jäiden lähtöä. Sitä veden määrää. Ja veden saartamia taloja, koteja. Lainehtivia peltoja. Ja veden katkaisemia teitä.
Tulipa joskus soudeltuakin pelloilla. Tulvien aikaan.
Että toisilla krookukset. Toisilla tulvat.
Toiset tuottavat iloa. Ja toiset tuhoa. Ainakin tänä keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)