perjantai 10. toukokuuta 2013

Käen riemumieltä


Aamulla en muistanut, mitä käen kukunnasta lasketaan. 
Joka tapauksessa yli sataan päästiin. 
Sitten tuli uupumus kukkujallekin. 
Ja myös minä, kipitin kotiini - peittoni suojaan. 
Enkä kukkunut. 
Kun muistin. 
Kuolosta kertoo. 

Mutta minä, tarunhohtoisille uskomuksille partaani nauroin. 
Ja heräsin. 
Kuten lehdet puissa. 

" Käki kukkuu siellä ja kevät on.. "





Käki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans’ mieltä;
Vanhus, neitonen
Istuu, kuunnellen
Käen riemukieltä.
»Kuku kauvemmin
Lintu ihanin,
Ikäin aikaa soita»,
Näinpä vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
Käen kukunnoita.
Neito lempens’ kanss’,
Ollen toivoissans’,
Kuiskaa vanhan luona:
»Kuku kerta vaan,
Niin mä kultain saan
Omaks tänä vuonna».
Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
»Terve kyöpelille!»
Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaapää
Polvens’ nöyristää,
Oottaa hautoansa.

Kustavi Grotenfelt 1899

4 kommenttia:

  1. Kiitos ilosta,kauneudesta ja oivalluksista,kukahteluistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) hei, kiitos kauniista kiittelyistäsi.

      Poista
  2. Ihastuttava tuo purkki-rasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaa, ja puoleen hintaan.
      joten ostin kaks.
      tietty.

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)