perjantai 27. syyskuuta 2013

Blanko




Olen haaveillut koirasta. 
Ongelmana on se, että minulla ei ole lainkaan kokemusta kyseisistä lemmikeistä. Vähän isoja ja hyppiviä pelkäänkin. Ja pienistä, räksyttävistä en sitten pidäkään. Pentuna sen olisi tultava talouteeni, jotta tottuisin, mutta niin, eipä minulla olisi hajuakaan miten sitä kouluttaisin. Sisäkoirahan sen olisi oltava. Sohvalla ja joka paikassa leijuvat koiran karvat jo ajatuksissani nostavat omat käsikarvani pystyasentoon. Siivoaisin varmaan jatkuvasti karvoja imurin uumeniin. Ainakin aluksi. Kunnes tottuisin. Enkä välittäisi, että kaikki vaatteenikin ovat verhoutuneet karvoihin. 

Ja entäs sitten, kun junailen lähes joka viikonloppu jossain päin Suomea. Miten kestäisin junan vaunujen lemmikkiosaston tuoksua ja isoja, kuolaavia koiria ja häkistään tuijottavia pelottavia kissaeläimiä. En mitenkään. Entäs kuinka siellä jossain missä nyt viikonlopun vietänkin suhtauduttaisiin tätitamaraan, joka tuo koiransa mukanaan. Ei välttämättä aivan suopeasti. Allergioista puhumattakaan. Tässä siis ihan muutamia rajoittavia seikkoja lemmikkieläimen ottamista vastaan. 

Parin viikon takaiselta Design market-reissultani ostin koiran. Ihan yhtäkkiä. Sen kummemmin pähkäilemättä. Ei ole karvaa. Ei tarvitse ruokaa. Ei hauku. Ei tarvitse ulkoiluttaa satoi tai paistoi. Joskus sentään pyyhin pölyt. Ja sillä siisti. On kuitenkin vahtikoira. Se on jotain se. 

Neroko lupaa suomalaista muotoilua koiraperheen kotiin. Moderneja ja sulavia linjoja, jotka sopivat nykyaikaisiin ja skandinaaviisiin sisustuksiin kuin nenä päähän. Lue herttainen tarina yrityksen synnystä tästä

Tämä minulle kotiutunut koira kantaa nimeä Blanko. Suunnittelijatiimiin kuuluva naisimmeinen kertoi, kuinka Blanko oli syntynyt. Olivat olleet messuilla esittelemässä yrityksensä koiratuotteita ja messuosastolla oli ollut ihan vaan rekvisiittana kyseisen koiran näköisiä hahmoja, joista oli herännyt asiakkaiden keskuudessa kiinnostusta. Suunnittelijat ottivat tämän kaiken kuuleviin korviinsa, kehittelivät koiraa myytävään kuosiinsa ja kas, koirulit ovat olleet jo markkinoilla hyvän tovin. Hienoa asiakkaan kuulemista ja ymmärtämistä. Sekä oivaltavaa muotoilua. Vanerifani tykkää. 

Niin, paitsi että mulla ei ole Blankoa vaan oma Brutukseni. Nimesin toki koirani itse. Enkä maksanut kuin messuhinnan, eli yhdellä setelillä pärjättiin. 

8 kommenttia:

  1. Tuommoinen koira meillekin sopisi. Karvaton ja mukavan hiljainen kaveri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin tilaamaan, harmi, että sinne maahasi eivät messutarjoukset yllä. Tämä on oiva kaveri. Suosittelen. :)

      Poista
  2. Mä näin noita myös Design Marketissa (ja Habitaressakin oli). Ihan kiva, hauska idea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin niin hyvä idea, että täytyihän tuon kotiin matkata, vahdiksi. Maltoit olla ostamatta. ;)

      Poista
  3. Hanki lagotto! Ei ole pieni ja räksyttävä. Ei ole suuri. Eikä lähde karvaa :) Minäkin hankin viisi vuotta sitten semmoisen. Mitään en tiennyt. Luin ja kyselin. Aivan upea otus siitä kasvoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuva, ku on söpöjä!
      Pistän ehdottomasti korvan taa, kiitos vaan vinkistä.
      Mut varastaisko se mun kaikki suklaatryffelit?! ;)

      Poista
  4. Eksyin blogiisi mutkien kautta ja voi että, kirjoitat ja kuvailet asioita ihanan hauskasti:)! Pakko lueskella lisää:D Ja vitsit, miten söpönen koira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Viivi. Kiitos kehuista. :)
      Toivonpa, että jatkossakin viihdyt Luonteenlaatuisen seurassa, joten terveppä tuloa!
      Koirani on söpö. :)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)