perjantai 4. lokakuuta 2013

Stärjna






Siivosin heti aamusella kodin. Pyykkikone vielä laulaa ja minä sen mukana. Sillä. Siellä se nyt on. Ei toki vielä täydessä loistossaan. Päätin (lue = pakosta), että annan naapureilleni pehmeän laskun alkavaan valoiluun. Koskahan uskallan etsiä jatkojohdon? 

Jaa, se ois taas viikonloppu. Ajattelin pistäytyä tutkailemassa länsirannikon tähtösten tilannetta. Että onko heitä. Huhujen mukaan ainakin yhdessä akkunassa. 

Valoisaa viikonloppua kuomat. 

12 kommenttia:

  1. Yksi akkuna sai tähteni, minä haaveilen viime jouluna näkemästäni. Aion olla tällä kertaa ajoissa ja saada sen.

    Ihanaa viikonloppua teille! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä se on mitä haaveilet? Koeta olla ajoissa. Nopeat syövät hitaat jne.

      Kiitos samoin. :)

      Poista
  2. Jeee! Siellä se nyt on :)

    Mutta mitäs ihania noi puurasiat on ja ne pallurat siinä vieressä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se nyt on. Mahtia. :)

      Vaneriset rasiat ovat eestiläistä käsitöötä, kympillä tsipale, jep jep, kerrattain vanhasta kaupunnista ostin. Ja pallurat taas ovat Jyskistä, se on täynnä kumirenksuja. Kätevää ja kaunista. Clasultakin samanlaisia saa. Alkuperäiset mitä luultavimmin ovat Haylta.

      Poista
    2. Voi jestas ne on kauniit! Onnentyttö.

      Ja siis Clasulle vai taas. Mun lempikauppaan ;)

      Poista
  3. "Tähdet, tähdet...!" Tämä tähtikeskustelu kirkastaa sen, että pohjolassa on hirveän paljon tähti-ihmisiä. Jotkut heistä vaan turhan kainoja: miettivät milloin on oikea hetki laittaa tähti loistamaan häiritsemättä naapureita ja ohikiitäjiä. Voi sinuakin Maija, töpseli seinään, lupaathan. Minä olen sitä mieltä, että johtotähdet sun muut jouluvalot hoitavat mielenterveyttä siinä missä kirkasvalolamputkin. Ja halvempia ovat kuin jälkimmäiset, luulen ma. Älä ajattele muita, vaan kulje kohti tähteäsi. Mun syömmessäin aina mukavasti sykäyttää, kun näen tähtiä ikkunoissa. Tuntuu, että tähtien takana asuu kilttejä ja kotoisia ihmisiä. Niin kuin Sinä! - - - Kerran muuten olin kummipoikani mökillä savusaunassa elokuun hämärässä. Kun palasin palvikinkuntuoksuisena mökille, isäntä oli viritellyt pihapihlajaan jouluvalot. Siis elettiin ELOKUUTA. Kaikessa yllättävyydessään se oli valtavan kaunista. Pihlajanmarjat, lehdet ja jouluvalot. Tuo tuikkiva saunapolku on piirtynyt lähtemättömästi verkkokalvolleni. Muistan ajatelleeni, että on suorastaan pöhköä säästellä sellaisia ihanuuksia vain jouluksi. Ja kun helmikuun häikäisevä kirkkaus valloittaa kodin, tähdet katoavat kuin itsestään peränurkkiin, eikö. -ee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana teksti. Kiitos siitä.
      Tästä rohkaistuneena kotiin palattuani etsin roikan ja sytytän tähteni. Eihän tämä lokakuu ole lainkaan liian aikainen sytyttää valoja, jos elokuussakin ne ovat jo sopineet maisemaan ja tunnelmaan. Hienoa!
      Jep, kyllä ne sitten nopeasti häviävätkin kirkkauden tieltä.
      Tulkaa tähteä katsomaan joku aamu. :)

      Poista
  4. Minä tässä lueskelin tätä blogia, joka muuten on aivan ihana, ja päätin vähän matkia sinua. Nimittäin tuon lehtitelinepöydän suhteen. Muistin, että meiltä löytyy leikkimökistä sellainen keltaisella kannella ja päätin pelastaa sen sieltä parempaan käyttöön. Tänään se lähtee mukaan Ouluun ja pääsee sohvapöydäksi A:n nojatuolien kaveriksi. :):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti Iina, kun pidät näkemästäsi. :)
      Matki toki, sillä niinhän minäkin olen tehnyt tuon bongatessani ja tuunatessani ehompaan kuntoon. Blogimaailmassa näitä ideoita ja ajatuksia tulee niin pal, ettei kaikkea voi tehdä ja tarvitsekaan omaan huusholliin.
      Vau, teillä noita löytöjä on omasta takaa, että ihan vaan leikkimökissä tällainen yksilö. :) Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Maalaatko levyn vai hankitko uuden? Pistäppä kuvaa tulemaan mimmonen siitä sitten tuli.
      Ihana, että sulla A:n upeat nojatuolit käytössä. Omat vaiko lainassa? Mukavaa syksyä sulle Iina!

      Poista
    2. Ajattelin jättää sen ehkä keltaiseksi ku se on niin mahtava väri ja sopii 60-luvun asuntoon, jalat siinä on kuitenkin mustat. Ja se on vielä meijän isän koulussa tekemä, pohjassa lukee nimi ja 8c. Ne tuolit on lainassa ainaki toistaseksi ku ei niillä mahdu nyt rakennus aikana ne mihinkään. Kiitos ja mukavaa syksyä myös sinulle!:)

      Poista
    3. Wau.
      Se on hyvä ajatus,
      jättää alkuperäiseen kuosiinsa,
      jotta historia ei peittyisi.
      :)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)