Mamma leipoi vauvatuliaisiks pipareita. Mä paistoin. En polttanut.
Pipareista tuli joulu mieleen. Se haju ja maku. Söin taikinaa. Joskus pienenä mamma teki ihan oman taikinan meille tenaville, kaheksalle sellaiselle. Saatiin syödä se. Ja mehän syötiin. Yöllä oksennettiin. Urakalla. Kammoa ei jäänyt. Ja edelleen joka joulu ronkittiin mamman piparitaikinasta isoja nöttösiä.
Muutes, meijän mamman pipariresepti on ihan kaikkein paras. Niin testattu.
Jäi noita onneks meijänki syötäväks, vaik vauvan ylpeä isosisko ahkerasti pakkaski pipareita karkkirasioihin kotiin vietäväksi.
Piparit maidon kera - parhaita.
Nam - maistuis mullekin! :) Täytyy tyytyä mustikkavadelmarahkaan, mutta se vasta hyvää onkin :P
VastaaPoistamaistuis muuten mullekki. nam!
VastaaPoistaparasta kuitenki verannalta vohkittuna ulkosaunaan hipsiessä :D
Hyvät Anksu ja Keira, tottahan toki maistuis. Kelleppä ei maistuis. Anksu, koita tyytyä rahkaan, onks siinä olleskaan rasvaa? Yök. Ja Keiraseni, just silleen teinkin. Ajat eivät ole muuttuneet!
VastaaPoistaJa mikökähän mahtaa olla resepti?^^
VastaaPoista