Tunnustus

Moon syönyt niin paljo Ruunebereja, että oudompaa hirvittäis. Ihan ite väsättyjä. Margariini jäi kauppaan joten voilla täytyi sain leipoo. Hyvä puoli on siinä, että omatekemät eivät ole niin isoja ku kaupan. Voi syyä huoletta kaks. Kerralla. Eri mieltä? Juu, ja ei niitä riittänyt kuvattavaks asti. Mahas ne on. Loput pakkases. Mun pelastukseks.

Mun lähes herkuton helmikuu heittää siis härän pyllyä.

Tunnustan ja ennustan, pahempaa ei oo luvassa. Ai nii, laskiainen on kohta. Ja sitä ennen iiisot juhlat. Auts. Kai mä koitan ens kuussa uudestaan. Oisko Makeaton Maaliskuu hyvä. Ois.

Ja jotta otsikkoon ihan vallan pääsen. Luonteenlaatuinen on saanut ihka oikean ja aidon tunnustuksen. Oudon tunnustuksen. Sanovat. Jihaa ja fanfaarit päälle. Kunnia mulle. Kiitos Ti.

Tää tunnustus on kiva. Se on tunnustus. Ja piste. Ei velvollisuuksia. Mun ei tarvi kertoa kymmentä sataa kertomatta jäänyttä asiaa itsestään. Eikä tätä oo pakko jakaa kenellekään. Onks siinä kaks koota, kenellekkään vai kenellekään. En tiiä. Enkä googleta. Sama se. Mutta mähän jaan tään jollekin. Ja taas sama. Kaks vai yks koota. Nää on vaikeita. Jollekin. Vai jollekkin. Ai nii, mä puhun murteella ja se on sit jollekkin. Joitain vain tahtois tehdä oikeaoppisesti. Nii, ja ja ja ja tietty mä tarkistin millai noi menee. Yks koo ja sillä sipuli. Muistan nyt.

Mä voisin jakaa tän aika monelle. Mut jaan vain yhelle.

Multa tää huikee tunnustus lähtee

Pikku-Okon elämää kirjoittavalle Kikille.

Mun yks suosikki. Muiden joukossa.

Ota kii jos haluut. Ei pakkoa. Tietenkään.

Vai kuinka monta sul näitä lie onkaan oottamassa. ;)