lauantai 12. tammikuuta 2013

Voihan liikutus

Tiiättekö mikä saa tän täti-immeisen silmiin nousemaan kyyneleet? No. Joskus se ei tarvi paljoakaan. Useinkaan. Jep, olen herkkis. Liikutun ties mistä. Välillä häpeän sitä. Välillä nauran sille. Ja taas vuotaa silmät. Valtoimenaan. 

Yksi synkkä ilta töistä tullessa poimin postilaatikosta kirjeen, jonka osoitekin oli niin hellyttävä, että itkeä tirskautin jo ennen sisälle pääsyä. Vaikken tiennyt vielä silloin keneltä postia olen saanunna. Toiset kyyneleet tulivat kirjeestä ja megasuuresta kiiltsarista. Oi että. Miten kummilikka raaskikin. Kai se todistaa, kuinka paljon tykkää tästä pillittävästä täti-immeisestään. Mäkin tykkään. Paljon. Niisk. 




Toinen tositosi naure.. liikuttava asia oli kuulla, että kuningaskotka palaa mäkeen. Wuhuu. En ole hullu, vain onnellinen penkkiurheilija. 

Niin, ja muista vedet silmiin saavista seikoista voisin mainita lukuisia. Mutten mainitse. Etten taas tarvii nenäliinoja. 

Oottaks te herkkiksii? 


4 kommenttia:

  1. Soitti minulle ja kysyi osoitteesi. ;) Arvasin, että saat jotain ihanaa yllätystä <3.

    En oo koskaan herkkis (lue: aina).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii, enhän mäkään koskaan. paitsi aina vaan.

      Poista
  2. Aina.
    Ihan paras kirje ja kiiltokuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana sinä, kohtalotoverini.
      mustakin, vois alkaa keräilee taas kiiltsareita. mut toi on niin large, ettei mahu entiseen keräilykirjaani. ü

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)