keskiviikko 21. elokuuta 2013

Olla tavoittamattomissa


Vähän hiertää tää elo ja olo, ilman toimivaa puhelinta. Kyllä se on niin, että tänä päivänä sä et vaan pärjää ilman luuria. Et. Muutamia omakohtaisia kokemuksia, pieniä kylläkin, mutta juurikin sitä arkea ja mihin sitä puhelinta usein tarvitsisi, puhumattakaan kuulumisten vaihdosta. Löysin netistä kauan haikailemani tuolit, mutta auts, en voi soittaa, joten menevät sille, jolla on puhelinasiat kunnossa. Hiustenleikkuuajan hoiti armas isosisko. Mamma on hoitanut tätä operaattorirumbaa. Ja minä. Mitä minä teen. Nukun päivät. Illat roikun sähköpostissa. Yöt valvon töissä. En muuta. Niin, ja odotan Sitä koodia. Armoa Dna. 

Ansaitsen pakasteesta koluamani pullan. 
Kristallisen. 


2 kommenttia:

  1. Ääk, mä en kestä tuota kuvaa. Pullaa! Mulle kans! Vaan ku ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollappa minullakin noin kova itsekuri. :)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)