sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Brunssi






Yhden naisen sunnuntaibrunssilla ei tarjottava ole kovin runsasta ja suurenmoista. Brunssi ei myös kestä kovin kauaa. Ei ole kenen kanssa jutella ja jos haluaa pyhittää hetken vain sille mitä suuhunsa laittaa, ei lehdille, kirjoille saati kaiken ajan nieleville koneille, on brunssi ohi hetkessä. Mutta tulipahan brunssailtua. Sunnuntaiaamun ja auringon paisteen kunniaksi. 

Brunssin aamupalan jälkeen kelpasi kävelylenkki, ja sitten maistui suihku. Ja tämän kaiken suuren toiminnan jälkeen paistoi edelleenkin aurinko. Joka taas tarkoitti sitä, että käsiini eksyi kamera, jonka tuotoksia saatan laittaa jossain vaiheessa tänne. Varokaa, voitte nähdä punaista. 

Siistiä sunnuntain jatkoa. 

Psykedeelinen pöytäliinani on Annoa, nimeltänsä pinta. Pahoitteluni mahdollisista näkövaurioista. Musta son komia. 

7 kommenttia:

  1. Kelpo brunssi ja vapaapäiväsi ohjelma muutoinkin.

    Yksinkertainen ja/tai pelkistetty on usein kauneinta ja maistuvinta. Mutta kyllä käy runsaampikin ja pitemmän kaavan mukaan, joten sellainen siis joku päivä yhdessä, eikös!? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä on ollut mitä mainioin. Mukava välillä möllöttää yksikseenkin, nauttia omasta itsestään ja ajatella syntyjä syviä. Polttaa kynttilöitä, syödä pipareita, kuunnella joulumusiikkia jne.

      Mutta hei, todellakin. Milloinkahan sellainen vaan onnistuisi?

      Poista
  2. Sulla on noin kaunista siellä :) Räsymatto verhot ja kaikki. Kotoisaa mielestäni.
    Ja sellaisia makupaloja, että kelpaisi mullekin. Oikein oiva sunnuntai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Lauraseni. Kyllä, viihdyn kodissani ja täällä on ihan kotoisaa, myös mun mielestä.
      Makupalat maistuivat. Harvoin tulee ostettua leipäjuustoa, siksolikin niin hyvää. Ja arvaa minkä hillon kaa? No torttuhillon, eli omppukanelin. Njam.
      Sunnuntain jatkoja sinne. Tyyneläänkö?

      Poista
    2. Nam nam nam!

      Me ollaan täällä matkalla kotia kohti. Helsingissä jo. Arki alkaa ja seuraavaa kertaa odotellessa.

      Leppoisaa sunnuntaita :)

      Poista
  3. Voi, just tuollaista mullekin maistuisi sunnuntaiaamuna - ja miks' ei muinakin aamuina! (Meillä jo perinteeksi muodostunut, että sunnuntaina ei "puuropakkoa" vaan tarjoillaan keitetyt munat lisukkeineen. Sekin on hyvää, mutta tuo sinun brunssisi on kerrassaan hienostunut versio.) Arvaat varmaan, että meillä ei brunssailla ihan hetkessä. Siinä sivumennen pyyhitään useammat nenät ja jaellaan pöytätapaohjeita puolelle jos toiselle. Lisäksi ajallisesti suuri osa brunssista kuluu pöydän alla konttaillen, siis tuoremehuja luututen. Ja tiesitkö muuten, että kananmunankeltuaiset ovat hyvin keljua siivottavaa kuluneelta puulattialta :)Mutta silti sunnuntaiaamut ovat parhaita! -ee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että mun brunssi hienostunut versio. :D
      Lapsista se on aika hienoa, ettei tartte puuroa vääntää sunnuntaiaamunakin. Meillä oli kotona silloin lapsuudessa sunnuntaisin joko riisi- tai mannapuuroa, ne maistui, jokaiselle. Arkena sit sitä peruskauraa! :) Ja ei, ei se aina herkkua ollut. Muistan. Teidän brunssailut ovat siis tunnelmaltaan vähän erilaisia kun mun, olin ymmärtävinäni. Mutta kyllä, sunnuntaiaamut ovat ihan parhaita!

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)