keskiviikko 10. lokakuuta 2012

aa Kivi

Se on ihan hirveän mainiota. 
Painaa päänsä tyynyyn aamulla. Väsyneenä. 
Kun toiset kömpivät luolistaan arkiaskareihinsa. Kukin toimiinsa. Tehtäviinsä. Kuka minnekkin. Mikä kunnekkin. 
Nautin tilanteesta. 
Varsinkin kun on syksy. Vettä sataa. Ja on synkkää ja ikävää, kuten eräässä tutunoloisessa laulussa mainitaan. 
Saa vähän myrskytäkin. 
Hetken kattelen huojuvia puita, mäntyjä. Taivasta. Ja sitä pimeyttä. 
Kunnes uni voittaa. 

Kunnes herätyskello soittaa herätystään. 
Kunnes suihku kutsuu. 
Kunnes kurniva vatsa ääntelee sulosointujaan. 
Kunnes tietokone arkiaskareet odotta(a)vat.  
Kunneselleijollei. 

Pidän yövuoroviikoista.
Tekemättömyydestä.





Tämä elämä käy laatuun; 
onhan se välimmiten lystiäkin 
ja nostelee hieman kantapäitä. 





Onpa tässä elämässä elämää 
ja maailmassa maailmaa. 
Kyllä kelpaa, jos käskeekin. 

kirjoitti joskus 
Aleksis Kivi, 
jonka päivää tänään vietetään. 
Myös kirjallisuuden. 

Hyvää sitä. Niitä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)