Ensin hyppäsi minun ja rullaavan pyöräni eteen nuori miehen alku. Selvisimme säikähdyksellä ja molemminpuolisilla pahoitteluilla. Pian valkoinen auto ohitti minut. Miehen köriläs huusi rumasti, hanki heijastin. Samalla hetkellä polkupyörän lamppuni sammui, kesken ajon. Voihan ladattava ominaisuus. Pyörää laittaessani lukkoon, tajusin molemmista renkaista hävinneen pinnaheijastimet. Takaheijastinkin pitäisi päivittää ajan tasalle. Sisälle päästyäni ropsautin sadepisarat ulkoilupuvustani. Ja huomasin. Sateenpitävässä, hengittävässä ja tuulenpitävässä jne. puvussani ei lähes mitään heijastavaa ominaisuutta. Pukukin on musta. Kaikkea kanssa. Ja vielä suomalainen merkki.
Olinpa mustana mennyt. Ja vauhdilla. Ja jonkin aikaakin ilmeisesti. Huutelevan körilään kehotuksen otin siis täten tosissani. Ja tilasin pyörääni asianmukaiset heijastimet. Vielä, ku muistaisi ladata lamppuakin tarpeeksi tiuhaan. Pukuunkin voisi liimata muutamat salmiakit heijastinkankaasta.
Jotta näkyisin.
Jotta meno olisi turvallista.
Joo.
Seuraavana päivänä olikin postilaatikossani heijastin. Lintunen. Ei tilattu. Vaan voitettu. Tää on niin kaunis. Ja kolmiulotteinen että. Miten tätä voi viedä tuonne ulos. Sateeseen. Kulkekoon tämä matkassani vain sateettomina hetkinä. Silloin, ku itekkin fiininä. Aivan.
Harmaa on päivä ollunna.
Harmaa neuletakki on ylläni.
Harmaat siis saavat kuvatkin olla.
harmaa arki. varmaan.
Ollos hyvä vain, hienoa jos on mieluinen :) Mainittakoon, että myyjätädin mukaan sekä heijastinkankaan että heijastimessa käytetyn liiman pitäisi kestää jopa 40 asteen pesukonepesun. En nyt ehkä siihen kannusta, mutta siis heijastinta voi kovasti kastella :)
VastaaPoistaElä jää auton alle!
Tositosi mieluinen. On. :)
PoistaEn mä raaskis tota koneeseen laittaa, mutta hyvä tietää, että kestää kastumista kuiteski. On nää Suomen sääolot kuitenkin tällä hetkellä kovinkin sateisia.
Koitan olla jäämättä! :) Säkin.