torstai 25. lokakuuta 2012

weblog

Tää blogimaailma. Niin ihmeellinen. 




Olen seurannut blogeja vasta parisen vuotta. 
Mitä ihmettä tein ennen aikaa tätä? 
Tuskinpa ainakaan urheilin. 
En muista. 

Joka tapauksessa. 
Olen koukussa muutamiin. 
Oiviin. 
Ja ihmeellisiin. 
Innostun hyvistä kuvista.  
Makiasta tekstistä. 
No, se ei liene ylläri, 
että sisustuspainotteisista. 
Kässäjutuista. 
 Teeseitse-projekteista. 
Arjesta.    
Yks kaks huomasin; 
luen paljon mammablogeja. 
Itellä mammailut. 
Vain haaveissa.  
Luen myös muutamia sellaisia, 
etten teille niitä paljastaisi. 
Outoja siis.  





Väliin tulee blogiväsymystä. 
Sitä aivan kuin turtuu. 
Ja haluaa ummistaa silmänsä. 
Kaikelle. 
Siihen ei auta edes kahvi tahi tee. 
Edes minttuinen. 
Vain aika. 
Ynnä uteliaisuus. 

Kunnes taas koukussa. 
Inspiroiviin. 




Blogien vaikutuksen alaisena 
ihminen tahtoo 
kaikkea sitä kaunista ja hyvää 
mitä toisellakin on. 
Tai mitä se toinen esittelee 
monen monen linkin kautta. 

Miksioimiksi? 
Olen sellainen. 
Koska pidän kaikesta kauniista. 
Hyvästäkin. 
Enkä osaa olla ilman. 
Vaikka yritän. 
Joskus voin röyhistellä rintaani, 
että osasinkin jättää sen hankkimatta. 
Tilaamatta. 
Esmes. 
Mulla ei oo ainuttakaan. 
Teippiä. 
Washimaskingtapejamitäniitäonkaan. 
Ja olen pärjännyt. 
Sinitarralla. 
Väliin kyllä kehnonlaisesti. 
Ja hiplannut kaupoilla. 
Hartaasti




Se on hassua, että. 
Että bloggareista tulee tuttuja. 
Tuttuja? 
Vaikkei koskaan olisi toista nähnytkään. 
Eikä tulisi näkemään. 
Mutta kun päivästä toiseen 
toista lukee, 
kuvia katsoo. 
Tuntuu, 
kuin tuntisi. 
Vaikkei tunnekkaan. 




Ja se, että itsellä blogi. 
Jota haluaa. 
Anonyyminä. 
Huonosti onnistuen. 
Sitä pelkää. 
Mitä? 
Antaako liikaa. 
Paljastaa
Useinhan se on pintaa. 
Mitä tuo julki. 
Ymmärtääkö lukija. 
Kenen on vastuu? 

Vainoharhaahan tämä. 
Ja ketä kiinnostaa. 




Olen pohtinut. 
Etten pohdi. 




Kiitos blogiYstäväni
Aika jees-fiilis, 
ku oli mitä nostaa postilaatikosta. 
Toivat sinnetänne asti. 
Kolihepterilla vissiinki.  
Kyllä mun ny kelepaa. 
Tack. 

Taidanpa tästä teelle. 
Minttuiselle. 
Ja se pyyhe. 
On graagraa. 
Graafisen mahti. 


2 kommenttia:

  1. Voe MayaMaya - hymy on yhä tallella, mutta entist itsevarmemPantoneena :)
    Tykkäsit sit sie mintust ja villest! Ihunaa!
    I feel you.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)