Hurautin töiden jälkeen tarmoa puhkuen kauppaan. Haravaostoksille. Tovin jos toisenkin olen salaa ihastellut reippaita kanssaimmeisiä jotka pihoillansa kuopsuttavat ja ehostavat, istuttavat ja leikkaavat. Mun maapläntin ehostukseen riittää haravointi. Ainakin alkuun. Ostin siis haravan. Paikallista disainia. Olisin halunnut muovisen. Oranssin. En saanut, koska moni muu ahkera on ollut vikkelämpi ja hakenut kuulemma ajat sitten omansa pois. Oukhei. Mä rämpytän sit rautasella. Mustalla. Käyhän se näinkin. Komialla.
Vielä ku viittis tarttua haravaan, lompsia ovesta ulos ja sutasta piha puhtaaksi. Kerään tarmoa. Juon kaffea.
Musta harava-sana on perin kummallinen.
Ha-ra-va. Ha-va-ra. O-ra-va. O-va-ra.
Tää on makee harava, tahtoisin samanlaisen, mut en tee sillä mitään. Parveketta tarvii harvemmin haravoida :) Tykkään haravoinnista, mut harvoin sitä saan tehdä... Rautasesta haravasta kuuluu kiva ääni ja naapurit kuulee kuinka Maya siellä haravoi :) Tsemppiä ja jaksamista haravointi urakkaan :D
VastaaPoistaNiin makee, että ei tolla raaski haravoida, lue: viitsi haravoida. Tosta sais makeen naulakon, vaiks koruille. EHkä mun pihaa ei tarviikkaan haravoida, eihän. ;) Mä en liian paljon tykkää haravoinnista, tai sen aloittamisesta ja oon aina inhonnut rautaharavan ääntä ja ko sillä ei saa mitään kasoja samallai ku muovisella, oikealla. Tuu auttaa, pliis. :)
VastaaPoistaps. Haravoitava alue on ehken viis kertaa kymmenen metriä. Josko sitäkään. ü