Puran paffilaatikoita ja olen vaipua epätoivoon. Miksi ihmeessä keräilen kaikkea. Paljon. Joskus aikaisemminkin olen näin todennut, toteanpahan taas tänä pilvisenä keskiviikkoaamuna, että väliin on surkeata omata tekevät kädet ja liiaksi ideoita pursuava pääkoppa. Ja ihan pieni välihuomatus on sellainen, että aina nämä kaksi kyseistä asiaa eivät kohtaa. Laisinkaan. Joten keräilykohteita löytyy. Toteutumattomina.
Ei siinä mitään jos tiettyä asiaa olisi yksi tahi kaksi ellei jopa kolme, mutta että läjöittäin. Kaiken lisäksi ruosteisia. Muistuipa tässä samalla mieleeni että eräs samaa laatuyksikköä oleva saksikokoelmani on teillä tietymättömillä. No, kai mä ilman niitäkin pärjään. Nii ja kaikenlisäks näistä kaikista ruosteisista esineistä, joista niin ajattelin tehdä sitä tätä ja tuota on tullut maksettua jonnin verran kolikoita huoah paitsi alimmaisen kuvan möhkäleistä. Ne keräilijä löysi Turun saaristosta, nappas mukaansa ja oli onnellinen. Ainakin hetken.
Jossain jotain vikaa. Tä.
Ps. Kyllä näistä vielä joskus jotain tulee. Kuhan sais eka ton työhuoneen inspiroivaan kuntoon. Jeah.
Jokaisella on omat keräilyn aiheet! mutta mielenkiintoisia nuo sinun..;-)! anci
VastaaPoistasysterissäs samaa vikaa. pienen pienetkin jutut säilötään ajatuksella "näistä voi vielä jotain tehdä". älä vaivu epätoivoon. kaikella aikansa. ehkä niilläkin töillä. sitten tulevaisuudessa vaikka mökille. lusikat koukuiksi.. :)
VastaaPoistaSukuvika veikkaisin ;) Terv Sukulaisen ommainen
VastaaPoistaSukuvikahan se taitaa olla. Mut pahinta on että en ymmärrä toisten hamstrausta (isäpaapan varsinkaan), omani kyllä. Olen kyl valmis selittämään miksi mikäkin on tallessa ja mihin käytettävissä.
VastaaPoistaKeira, just lusikat oli sellaseen tarkotuskin ja koruiks lisäks. Ostettu vuonna muistamaton, jopa ennen kuin eräs hieno ja taitava tekijä on tehnyt edes samanmoisia koruja. Sellasta se on.