Sanat

Lapsena kuunneltiin Sanaseppoja. Mammakin sinne joskus soitti. Voittikin. Se oli jännää. Kotikotona pelattiin paljon lautapelejä, visaisia, älyllisiä, taidollisia, tuurisia ja sanaisia. Mä en ole koskaan ollut haka sanapeleissä. Silti ne ovat kiehtoneet. Joku niissä on koukuttanut. Alfabet, Scrabble, Alias jne. Sanaristikot ovatkin asia erikseen. Niitäkin täyttelen. Vaikeat jätän muille. En vaan osaa. En oo viisas ja hoksaavainen. Kaikkea ei voi saada. Ehe ehe. 

Yksi parhaista on kuitenkin ollut sanapeli, jossa ei tarvitse kuin kynää, paperia ja nokkeluutta. Keksitään sana, vaikkapa autokorjaamo. Siitä jokainen pelaaja muodostaa niin pal sanoja perusmuodossa kuin kerkeää sovitussa ajassa (normi 3 min.) Sanaharkkaa voi tulla kyseenalaisista sanoista. Kiivaita keskusteluja sanoista on käyty, mikä kelpaa ja mikä ei. Yksitavuiset eivät muutes kanskaan kelpaa. Eikä koiran nimet, koska niitä nyt voi olla mitä tahansa. :) Pisteen laskuun on kaksi eritapaa. Ohjetta siihen on vaikea sanoin muodostaa. ü

Pääsiäisenä taidamma pelata.

Vain pieni kansanlaulu
ja sanoja ei ole ollenkaan.
Vain pieni kansanlaulu,
ei sanoja ollenkaan.
- P. Mustapää -

ps. Tarttis rohjeta soittaa hamppilääkärille.