Yövuoron jälkeen virtaa riittäisi. Ihme ja kumma.
Päätin haravoida. Vihdoin.
Naapurit lähtivät töihin ja kouluihinsa. Minne liekään. Eivät kertoneet.
Varmasti kattoivat, että onpa heillä reipas naapuri ku het kukon laulun jälkeen haravoimassa. Ihan piti Mayan pöyhistellä rintamustaan. Niin hyvälle tuntui. Tarttua toimeen.
Tihkutti vettä.
Korkkasin kirkuvan punaset Viikkarit.
Komiata oli rämpyttää rautaharaval sammaleista maata. Kyllä multa pöllys. Ja sitä roskaa sai kasseittain kantaa kompostiin. Samaisilla jätteen vientikeikoilla rintamukseni laski ja painuin noloudesta aivan kumaraan - tajusin että kaikki naapurit olivat siivonneet jo pihamaansa. Kaiken maailman kukkasiakin olivat istuttaneet. Että se siitä niitten kattelustaan. Hävetti.
Tulipahan kuitenkin haravoitua. Touhuttua.
Niin hienot saapikkaat, että tartti pestä mullat ja liat pois.
Jotta kiiltäisivät.
Turhamainen.
Nyt unille. Adjööö.
Tihkusateista mukavata tiistaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)