Apila

Nappasin töistä tullessani sinne tänne rehottavalta pihamaaltani neliapilan. Ihan vaan osui silmään. Taas. Tämä ei voi tietää ainakaan mitään huonoa. Josko viikonloppuna löytyisi joitain aarteita Suomen suurimmilta rompemarkkinoilta, Juthbackamarkkinoilta, jossa on kuulemma sellaset 800 näytteilleasettajaaa. Vaikkapa ne haussa olevat ruokapöydän tuolit. Olisi jo kiva käyttää komiaa pöytää. Silleen kunnolla. 

Sumussa

Yövuoroviikko valuu sumuna ohi sarveiskalvoni. 
Silti pidän tästä. 
Tekemättömyydestä. 
Saan vaan olla. 
Kotikin saa olla. 

Pölyt tanssivat ilta-auringossa. 

Tämän viikkoinen sumu triplaantui, tiedätte kyllä jo mistä. Jos et tiedä, skrollaa alas päin ja lue. 

Olla tavoittamattomissa

Vähän hiertää tää elo ja olo, ilman toimivaa puhelinta. Kyllä se on niin, että tänä päivänä sä et vaan pärjää ilman luuria. Et. Muutamia omakohtaisia kokemuksia, pieniä kylläkin, mutta juurikin sitä arkea ja mihin sitä puhelinta usein tarvitsisi, puhumattakaan kuulumisten vaihdosta. Löysin netistä kauan haikailemani tuolit, mutta auts, en voi soittaa, joten menevät sille, jolla on puhelinasiat kunnossa. Hiustenleikkuuajan hoiti armas isosisko. Mamma on hoitanut tätä operaattorirumbaa. Ja minä. Mitä minä teen. Nukun päivät. Illat roikun sähköpostissa. Yöt valvon töissä. En muuta. Niin, ja odotan Sitä koodia. Armoa Dna. 

Ansaitsen pakasteesta koluamani pullan. 

Kristallisen. 

Hikinen urakka

Kyllähän niitä neliöitä suoltaa vaikka unissaankin, mutta miten niiden lankan päiden päätteleminen ja neliöiden yhdistäminen tuottaakin noruvaa hikeä kainaloihini ja ärsytystä pääkoppaani. Aina sama juttu. Eikä allekirjoittanut koskaan opi. 

Saa tulla auttamaan. 

Myös toisenlaisessa hädässä. 

Puhelin tarvitsisi rajoituskoodin, jota on vaikea pikaisesti saada ilman puhelinsoittoa. Voi pinkkilaitos, voi voi. Sähköpostia odotellessa. 
Joten jos jollain asiaa, maili toimii. Kuitenkin. 

Huutelevat peikot

Maassa maan tavalla ja merellä omansa. 

Gracella oltiin. 
Oli hieno. 

Sokerihumalaähkyssä vieläkin. 

Hampaat eivät kiitä. 

Auts, vaikea sulkea korvansa kaapissa huutelevilta. 

Hiljaa siellä. 

Lakanat

Vihdoin viimein annoa tässäkin taloudessa. 

Olivat hyvässä alessa, tietty. 

Ja ostin ennen kuin elokuun realismi iski vasten kasvoja. 

Himottaisi pikku hiljaa päivittää pussilakanat nykyistä kirjavammaksi. Tässä hyvä alku sille himolle. Oranssi toi syksyä makkariin. 

Mamma sanois, prässää ny hyvä tyttö lakanas. 

Mmmmm

Penkkiurheilijan elämä ei ole kovin hääppöistä. 
Olla nyt karkkilakossa kisojen aikaan. 
Kuva on siis täysin kuvituskuvaa. 
Ei ees tee mieli. 

Eipä. 

Kuka seuraa Moskovaa?