Nisua

Pakastimen pohjalta löytyi. Pelasti viikonlopun alun. Teki mielelle ja toki vatsallekin hyvää. Ja niille luille.

Ihan sama minne muutan, milloin muutan ja kenen kaa muutan ni kaksi asiaa on ja pysyy. Kulkee matkassa. Lehdestä vuonna nakki ja voileipä talteen komiasti leikatut aforismit. Jääkaapin oveen ne kuuluvat. Tarvis varmaan kontaktoida jotta säilyvät hamaan tulevaisuuteen. 

Meikäläinen aatteli pistäytyä huomenna kehä kolomosen sisäpuolella. Ystävän kaa. Tavoitteena kiertää useita makioita liikkeitä. Kivoja. Lähinnä sisustusjuttuja. Mun ainakin. Osoitteita ylös kirjattu. Saa nähä lähteekö mitään matkaan. Vai istummako koko päivän kaffekupin äärellä ja puhumme mukavia. Pyryäkin luvattu. Ja pakkasta. Saa nähä. Taidan silti tennarit vetästä jalkaan. Onhan kevät.

Ilta-aurinko

kuin kangas.

Tai kangas.

Köröttelykortti

Aikamoista. Mun ajokortti on voimassa viel viiskytä vuotta. Vanhemmat on silloin sata. Minä seittämänkymmentä. Liekkö eläkkeelläkään silloin vielä. Reppana. Eiku Rauta Rouva.

EDIT. Tällä vanhuksella tuli pahemman luokan laskuvirhe noissa vaikeissa lähes laskukonetta vaatineissa luvuissa. Eihän se enää oo ku nelekytä vuotta voimassa. Tai sit mä oonki kaksikymppinen. Ai nii, oonkin. Mitä  luultavammin.

Totruunasirttua

Kaunis sitruuna ja komian jauhopussin sisältö vahvistettuna ei niin vahvalla ammatti-identiteetillä toimiva leipuri. Oon huono paistamaan. Mieluummin jäävät kaik raa'aks ku liikaa kypsyvät. Näinpä tuli taas seliteltyä vieraille monenmoista. Mutta pah. Kypsää oli. Ja makoisaa.

Terveisiä vaan yhdelle kotileipurikokkaajaharjoittelijalle. Kyllä se siittä. Joskus onnistuu. Joskus ei. Ei voi tietää ennen kuin maistaa. Onneks sulla hyvä maistelija siellä. Ja ulkonäkö voi leipomuksissakin pettää. Todellakin. Molempiin suuntiin. Ei se näkö vaan se sielu maku.

Ja lopuks terveiset kotopuoleen. Tätä leivotaan niin pääsiäiseks. Eikö totta. Voitta ystävällisesti leipoa. Teil on ohjekkin. Odotan. Ihanaa.

Kyllä vihertää

Alle koulukas toi uuteen tupahan kasvin. Itse kasvatetun. Aikoo kevätmarkkinoilla pitää pientä puutarhapuotia. Myydä taimeja. Ei hassumpaa. Suosittelen. Ohjeet saa kaupan päälle. Uskoisin näin.

Ja kyllä. Varmasti. Unohdan. Juuri oikeanlainen minulle.

On minulla toinenkin. Kasvi. Hengissä. Senkin sain jo aikaisemmin tänne matalaan majahani. Sitäkään ei tarvitse vedellä pilata. Eilen kuitenkin kastelin kun alkoi varista. Ups.

Vielä kun viitsisi kädet upottaa multaan ja laittaa vehnän siemenet itämään. Kerta tuli multakin ostettua. Ja älkää toki sanoko, että se on jo liian myöhäistä. Sama kait milloin ne rupee nousee sielt mullan alta. Vaiks pääsiäisen jälkeen. Vaikka vappuna. Kommeeta se on silloinkin. On on.

Ja tästä tulikin mieleen, että miten te sanoin sen ilmaisette kun vaihdatte kukkiin multia. Mullitatteko te? Me mullitetaan. Ja joka kerta nauretaan sille. Mullittelulle.

Pilleet

Mulla oli lauantaina juhlat. Kynttilätkin nostin esille. Mutta kappas. Tulitikut olivat kaupan kassaneidin hallussa. Olkoot. Onneks postipoika oli kuitenkin tuonut jo perjantaina lahjapaketin. Yllärin. Sisällön värimaailma mätsäs kyl niin mainiosti että oikein liikutuin. Kiitos Kiki ja Okko. 

Kaikki oli ihan huikeita. Astiapyyhkeellä on ilo kuivata samanvärisiä astioita. Ja entäs toi avaimenperä. Se on heijastava, vai. Aika makee.  Sit mun valkoiselle hiljattain maalatulle seinälle passade bra mustat blackboardit Mr. Campyn tyyliin. Komioita ovat. Entäs se mankka. Kyllähän joka tytöllä tarttee kannettava mankka olla. Little. Vaikuttunut olin kaikista. Ylläreistä. Tietenkin. Silti jos joku sattuis kysymään mistä erityisesti vaikutuin tuskin kysyy ni mä ottaisin ja vastaisin että kortista.  Erkillä on pilleet. Wow. Kyllä Kiki taitaa korttien väännön. Kattokaa vaikka ite.

Ajatus. Oih.

Ps. Mun juhlat. Söin Snickers-jädeä ja olin. Olin. Kotonani. Yksin. Nastaa.

God morgon

Muistakaas siirtää kelloja, jotta huomenna ei tule vaikeuksia. Mä en tiiä oisinko honannut, jos en olisi saanut muistutusta viestillä. Nyt jo päivä pitkällä. Sen siitä saa ku nukkuu pitkään. No, arska kurkkii pilviverhon takaa. Ainakin yrittää. Vapaa päivä. Mä lähen kylään.

Lauantai

Nautin hiljalleen heränneestä päivästä. Pistin pipon päähäni. Join kaffet. Laitoin pyykkikoneen laulamaan. Järjestelin kirjahyllyä ja totesin omaavani aivan liian paljon kirjoja. Vaikka osan heitinkin pois. Ja suurin osa joutui toisten taakse. Reppanat. Ja kaik ei mahtunut. Tietenkään. Tarttee varmaan poiketa taas Ruottin jätin kauppaan. Josko kävis vuorostaan Espoossa eikä aina Raision.

Ja sitten kun sais vielä siivottuakin tään huushollin. Ja kurkattua taas sinne työhuoneeseen josko jotain olisi tehtävissä. Aina vaan siirrän sinne menoani. Paitsi viedessäni tavaraa. Sekalaista. 

Tällä viikolla seinät ovat saaneet uuden värinsä. Mustaa ja valkoista. Sinne ja tänne. Naapurien ihmeteltäväksi keittiön liesituulettimen päällinenkin sai mustaa maalia pintaansa. Kerta kaapin ovet jäävät keltaisiksi. Jotain tartti tehdä. Säväyttää. Kummasti keittiön seinätkin puhdistuivat kun veti valkoista maalia seinään. Eihän tohon raaski mitään reikää hyllylle tehäkkään.

Ja makkarin työpöytäseinä on Komia. Musta. Pikkusisko oli tääl apuna. Isona. Ja seurana mainiona. Tuskin yssin oisin mitään aikaseksi saanutkaan. Kahestaan mukavampi.

Tuulen henkäys.

 

Keltainen

Ei ulkonakaan aina voi se keltainen pallo toljottaa. Luoda säteitänsä. Tänään sataa. Aika harmaata on. Onneks sisällä on keltaista. Aurinkoa. Eilen illalla myöhään menin ja tilasin myös jotain oikeinkin keltaista. Pian ompelukone pääsee ensiajoon näiden seinien sisällä. Jaksaa odottaa.

Rentouttavaa viikonloppua armahat!

Mä nukun tovin, pakkaan auton ja kaarrattelen Suomen vanhimpaan kaupunniin. 

Se o moro!

Ilmainen tervehdys

Hain pinon osoitteenmuutoskortteja postista. Tässä kalliissa maailmassa jokin on vielä ilmaista. Lähettää postin laskuun kortteja. Kirjoittais jo näihin Hyvän Joulun toivotukset. Oispahan sekin jo tehty.

Astialöytö

Uskaltauduin avaamaan törkyhuoneeni ovea. Sullouduin sisälle. Ihmettelin laatikkojen määrää. Availin. Tungin osan kaappiin. Avaamatta. Sai keskilattialle tilaa. Varpailleni. Löysin laatikkopinon alta viel yhden astialaatikon. Miten se olikaan piiloutunut sinne. Enpä ollut osannut kaivata. Paitsi sinisii kaakaopurkkei. Toiset olin jo löytänytkin. Vieläkin niit on jossain tulossa. Ei kai puutu siis viel jotain astioitakin. Ei kai vaan. No, iloitsin kyseisestä löydöstä. Vaik ei noi enää keittiön kaappeihin mahdukkaan. Koskaan käyttänytkään Vernan-jälkkiksii. Menköön laatikkoon hyväntekeväisyys.

Täällä selvitellään mun remppalähetettä. Ei kelvannut rautaisaan kauppaan. Kahesti yritin kun lupasivat selvittää. Maalitkin jo pinottuna. Sekoitettuna. Karisi ihan unet silmistä, ku kesken kaiken luin viestin; ei ostolupaa. Kääk. Katotaan saavatko selville mikä kiikastaa. Tarttis kuitenkin maalata seinät. Eivät ole niin järin komeita kera hienotasoitteineen. Kohta vaadin että tulevat ite maalaamaan. Ei tarttis riepotella näin julmasti naisimmeistä. Eihän.

Moi moi boordit

Eilen sai boordit kyytiä. Noudatin tapetinpoistopurkin kylessä olevaa ohjetta. Irrota tapetin pinta lastalla tai muulla vastaavalla ennen käsittelyä. Siis ennen sitä ainetta. Näin tein. Ku makkarin boordi oli poissa, oli seinääkin poissa. Raapimisjälkiä. Mä ne tein. Tohkeissani. Sillä lastalla. Vahingosta viisastuin. Keittiön boordi lähtikin sit pelkällä aineella. Kauniisti. Pitkiä suikaleita.

No, koska vahinko oli käynyt, pakkeloitsin boordin irrotusjäljet ja kaik naulan ja ruuvin reijätkin. Vielä ku joku kävis hioo ne. Innokkaita? 

Illalla herättyäni läksin maaliostoksille, sillä huikeella satasella. Keräsin myyjän kaa kaik maalit tarvikkeineen ja sit  vasta hän rupes tutkaileen sitä remonttilähetettä. Ei ollutkaan isännöitsijän tiliä siellä. Hö. Maalit jäi kauppaan.  Ja mä sainkin vapaan illan. Toisaalta ei harmittanutkaan. Tarttee tänään käydä selvittämässä asiaa. Josko ne olis ottaneet yhteyksiä erinäiseen paikkaan. Tuli kyllä vähän paniikkia, että mitäs ny. Oonko käsittänyt väärin. En usko. Mut ohjattiin sinne ja sillä paprulla. Katotaan miten käy. Joudunko ite maksunaiseks. En aio.

Päräytin sit tyhjän maaliostosreissun kunniaks Kotipizzan parkkiruutuun. Tilasin safkaa. Ja hyräillen kiikutin sen kotiin ja söin. Kyllä remonttipäivänä tarttee syyä roskaa. Ja oli pizzan pohja sentäs kuitutäytteinen. Terveellistä siis. On on. Hyvää oli. Mukava pitää vastasuudessakin näitä remppapäiviä. ;)

Mun ekoteko

En voi kehua itteäni ekologiseksi. Päinvastoin.

Tänään otin kuitenkin käyttöön kestävät ostoskassini. Bagguni. Tuntuipa kaupan kassalla hyvältä pakata ostokseni kuulemma niin eettisesti Kiinassa valmistettuun kassiin. Onhan täs muuttovaihees varmaan jo kertynytkin kassillinen Säästöpörssin muovikasseja. Se on muutes mun suosikkikauppa tällä erää. Saa kaiken mahdollisen. Ruoankin. Näppärää.

Mä en vaan tiiä et mistä mä taion sitten roskapussini jos näitä aina käytän. Täytyy sit ostaa rullapussia. Onks se sit hyvä juttu. Muovi ku muovi. Kait ei sit voi tulla roskiakaan. Haa. Ja kun mulla uus roskis. Kakskin.

Läpikulku kielletty

Kun yhden jos toisenkin huoneen saa kuntoon, niin kolmas näyttää ei niin kauniilta. Sinne vaan kaik kamat. Sekalaiset. Jolle ei oo paikkaa. Hävittääkkö ne pitäisi. Seiniäkään ei mahdu maalaamaan. Niin paljon tavaraa. On. Naapuritkin tän huoneen komeuden ja laatikoiden määrän näkevät. Nähkööt. Ja ihmetelkööt. Ikkunoista.

Muutes, päivänä eräänä tulin töistä. Pihamaalla asteli ei niin vielä vanhuskaan, mutta tiiättekö sillä oli kädet selän takana. Nenä pitkällä ja takamus taas toiseen suuntaan. Ja se tiiras mun ovikylttiä. Kuka onkaan muuttanut. Mua nauratti. Viel enemmän ku se tajus, että mä oon sen uus nuapur.

Maalibudjettia

Mitä saa sadalla eurolla. Saako maalit, pakkelit, sudit ja telat kolmen huoneen seiniin ja viel keittiönkaappeihinkin? Mulla on pikkanen kutina, että remonttibudjetti ei riitä. Oonko oikeassa?

Vuokranantaja kiltisti ite tarjos, joo toki voit ite maalata keittiönkaapit ja seinät, lähetän sulle remonttilupakirjan. No se tuli. Enintään sata ekeä. Hurjaa. Mistä saa maalia niin halpaan hintaan. Ei siinä muuten niin mitään, mutta ku lupasivat niin avokätisesti. Muuten ei harmittais näin paljon.

Muutenkin ovelasti käyttäytyivät. Het kättelyssä lupasivat remonttirahaa, sit ku kävin asunnon kattomas isännöitsijän kera soitin asunnon vuokraajalle, että otan kuhan maalia ensin vedellään seinille ja oville. Toki toki, kuhan ensin maksat takuut ja saat avaimet. Okei. Molemmat hoidin nopeesti alta pois. Mut sit sainkin monen päivän ajan odotella linjoille pääsemistä tän kyseisen lupaajan kanssa. Mul oli nääs päivävuoroviikko. No muutto tuli, kamat raahattiin sisään. Ja kappas, rupes tuntuu varmasti just siltä mitä lupailija oli ehkä toivonutkin, no kait nää seinät menee ja varsinkin keittiön kaapin ovet. Ei kait sitä viitti ruveta maalaa. Ku kamatkin sisällä. Kyllähän näihin tottuu. Silmä tottuu kaikkeen. 

Makkarin työpöytäseinästä lähteköön sininen boordi. Mustaa maalia tilalle.

Makkarin katossa iiiihanat tähdet. En oo kokeillut irtooko. Toivon niin.

Keittiön kaapit ovat vaaleankeltaiset. Liian hempeät. Valkoista.

Keittiön boordi kyl mätsää kaappien väriin. Mut saa luvan irrota.
Tilalle valkoista maalia.

Ompeluhuoneen yökerhon punainen seinä. Karmea.

Se vielä että kun näitä olisi yksi seinä, mutta kaks. Auts.
Menee monta maalikerrosta , jotta ton saa peittoon.

Että nyt vois lähtä kuluttaa sitä sataa ekeä. Tiiä vaikka riittäiskin. Eihän mul hirveesti hajua maalien hinnoista. Paitsi kalustemaalit ovat ainakin kalliita. Hiljattain remppasin olkkarin raitaset nojatuolit. Maalasin niiden pikkuset käsinojat. Kymppejä meni. Että suhteuttaappa se seiniin. Ans kattoo.

Felis catus

Koskaan en erityisemmin oo pitänyt näistä.
Pelännytkin. Väliin hurjastikkin.
Silmiä. Ja sitä selkää, joka menee kaarelle. Kynsistä puhumattakaan.
Tämä ikkunan lävitse ikuistamani huonolaatuinen otos ei saa pitämään näistä ainakaan yhtään sen enempää.
Pahinta oli, että kaks samanlajin edustajaa hyppeli vkonloppuna vuokra-audin katolla. Huh.
Väreitä.
Ja teille, jotka rakastatte näitä. Pidätte. Anteeksi. Mutta minä en pidä.
Jalat nostan korkealle jos tiedän, että vierailemassani asunnossa näitä on.

Pikkuhiljaa

Olkkarista puuttuu mattoja ja taulut seiniltä. Varmaan jotain muuta pientä sälääkin. Nii, ja tietty kirjahylly. En meinaa aina varastoida kirjojani Liberolaatikoissa. Vaiks siistinähän ne sielä pysyis.

Aamulla töistä tullessani aurinko jo paistoi näin uljaasti. Ei muutes hirveesti uni maistunutkaan. Liekkö auringon syytä vaiko uuden karhean kämpän, jota olisi niin kiva laittaa kuntoon. Jospa huomenna taas untakin riittäisi. Jotta meikäläinen jaksais yöt valvoo.

Keittiössäkin astiat ovat ojennuksessa. Vielä kun maalisudit sais heilumaan näyttäisi omammalta. Tänään vuorossa makkari. Työhuone sitten joskus. Sen oven pidän visusti kii. Paitsi heittäessäni sinne laatikoita ja niiden sisältöä joita en tiedä minne muuallekkaan ne joutuisi. Pikkuhiljaa koti tuntuu kodilta. Omannäköiseltä. Mahtifiilis.

Oma tupa

Tämän viikon illat ovat menneet rättiä heilutellessa. Huljakassa asunnossa. Ihan hyristen oon siivonnut. Seinien maalaus jäi hamaan tulevaisuuteen. Kaikkea ei ehdi yksi pieni ihminen. 

Mulla on seinät. Ja talon määräysvalta on mulla. Vain mulla. Niin ja tietty vuokranantajalla kait.

Tänään tuli pohjoisesta muuttolasti. Ja ahkeria muuttomiehiä. Ripsakkaasti oli tavarat sisällä. Portaita ei ollut. Mahtavaa. Nyt on koneet asennettu ja lamput killottaa katossa. Pari muuttomiestä jo makiasti kuorsaa raskaan reissun ja muuton päätteeks. Kaks tyyppiä viel Turusta hakemassa sohvaani ja ruokapöytää tuolineen. Ovat  olleet siellä lainassa ja hyvässä hoidossa. Mä etsin kameran piuhaani. Ja kasvatan univelkaani. Mustia silmän alusiani. Yövuoroviikkoa odotellessa.