Hyasinttitrioni

Ostin eilen itselleni ensimmäisen hyasinttini koskaan ja oikein heti triona. Olen pitänyt hyasintteja vähän niinku vanhempien ihmisten joulukukkana. Tiedätte sellaiset punakoriset asetelmat, joissa sammaleesta nousee punainen hyasintti, jonka vieressä jokin vihreä kuusta esittävä kasvi, sypressi(!?), joka on kenties spreijattu kultaisella, niin ja sen juurella punatulkku tai jokin koriste, kuten joulukello tai -pallo, jopa enkeli. Jep, ja kyllä, edelleenkin voin ostaa tollaisen asetelman mammalleni. Koska hän tykkää ja se sopii hälle. Oman näköistähän se olla pitää. Paitsi että, mammakin tykkää elää tätä päivää, ja on innostunut yksinkertaisista ja valkoisista asetelmista. Jeet sille! 

Joka tapauksessa ostin asetelman, eikä sille ole sopivaa kulhoa. Heitin sen sitten ylisuureen kompostipussiin. Tarttis jotain muuta keksiä. Jotta kastellessa hyasinttejani ei koko pussi liinan aluksineen kastuisi. Viherpeukaloton toivoo, että komeus kestää kolme viikkoa. Pliis hyasinttini, olkaa nätisti. 

Niin, ja tärkein meinasi unohtua. Kiitos te lukuisat bloggarit, joiden sipulikukkakuvista olen inspiroitunut. Luulenpa, että nämä kuvat saivat minut viimein hyasinttiostoksille. Eikookki kaunista. Koko blogi kaikessa tuoreudessaan / mustavalkoisuudessaan hivelee makunystyröitäni. Unohtamatta tee-se-itse meininkiä. Tsekatkaa toki. 

Makkari

Mun makkari on iso. Likaisen valkoista tiiliseinää vastapäätä on pikimusta seinä, jonka edessä on työpöytä, jota en koskaan käytä (kuin kuvissa). Olen ajatellut hankkiutua siitä eroon, en vaan saa aikaiseksi. Joten siinä se aina vain möllöttää. Ja pölyttyy, kuvitelkaa lasin ja mustan puun kombo, huoah. 

No , vastapäätä työlaiskan pöytää on sitten sänky, joka ei tiedä olisiko miten päin. Nyt se on taas näin päin. Että tiiliseinä on sängynpäätynä. Kunnes, huomenna - kenties - käännän sen toistepäin. Ja nukun paremmin. Kuvissa näkyvä asetelma vaan olisi visuaalisesti kauniimpi. Eikä tyynypää olisi kohti vaatekaappeja. Eivätkä unisilmät heräisi auringonpaisteeseen liian aikaisin. Onko sellaista vaaraa? 

Tänään haaveilin mainoksista (tällä kertaa) uutta sänkyä. Sopivasti pankista soittivat ja kyselivät kuulumisia (aika kiva) sekä suostuttelivat varaamaan käyntiaikaa jutellaksemme säästämisestä (hah) ja sijoittamisesta (huh). Puheissa vilahtelivat asuntoasiat (hui). En oo mitään ostamassa. Mutta. Eilen tuli ilmoitus, että vuokra nousee taas (kohtuuttomasti). Enkä hyväksy sitä. Vaan tahdon oman. Miten ja milloin. Sitä en tiedä. 

Näe punaista

Varoitus, postaus sisältää paljon kuvia. Paljon punaista. 

Kuva-arvoitus.
Neulotuista palloista yksi on ystäväni tekemä.
Mikä se on? 

Luulin, ettei minulla paljoa punaista. Kunnes aukaisin silmäni, vähän kaappejanikin. Ja näin punaista. Tiedän, että joku siellä ruudun toisella puolellakin näkee punaista. Punaista. Sillä negatiivisella merkityksellä. Mutta ei, en aio pahoitella aiheuttaessani mahdollista tuskaa sellaiselle henkilölle, joka näkee punaista näin marraskuussa vilahtaville jouluasioille. Meitä on moneen junaan. Niin se vaan on. 

Joku on ajoissa, joku laittaa joulun päivää ennen aattoa ja joku taas ei lainkaan. Sekin on ihan ookoo. Ettei laita joulua. Täysin ok. Kunnioitetaan toisiamme, myös tässä paljon puhutussa ja kovin ajankohtaisessa aiheessa. Joku tykkää vouhottaa joulusta, joku inhoaa jouluvouhottamista, mutta taas vouhoaa siitä, ettei tykkää toisten jouluvouhkaamisesta lainkka. Kummallista. Kukin eläköön just niin ku haluaa. Vouhottaa tai ei. Sillä sipuli. 

Itse en vietä joulua kotikolossani vaan matkaan hyvissä ajoin pohjoisemmaksi joulun rauhaan, kotikotiin. Joten on mukava laittaa tähän koloon jo etukäteen sellaista mistä tulee joulun tuntua ja sitä tunnelmaa. Ai että. Se ei tarvitse olla joulukoriste, sellainen perinteinen. Se voi olla väri, pinta, maku tai tuoksu. Mikä kellekin. Mutta kyllä, minulle punaisesta tuli mieleen kuukauden päästä oleva joulu. Aah. Se on tosiaan kuukauden päässä. Miten mainiota. 

Näittekö punaista. 

Nyt voisin vihdoin ja viimein siivota kaatuneet glögit lattialta sekä varpaiden välistä. Jep, vähän lipesi nähdessäni niin pal punaista. Niin ja en malta olla suosittelematta Annasin appelsiinipipareita. Ihan supereita. Voi kylläkin olla, että olen aikaisemminkin maininnut näistä. Sen verta ovat heikentäneet muistia, kun niin hyvälle ovat maistuneet. Nyt punaiset jäljet lattialta ynnä kaapin ovista pois. Son moro. 

Brunssi

Yhden naisen sunnuntaibrunssilla ei tarjottava ole kovin runsasta ja suurenmoista. Brunssi ei myös kestä kovin kauaa. Ei ole kenen kanssa jutella ja jos haluaa pyhittää hetken vain sille mitä suuhunsa laittaa, ei lehdille, kirjoille saati kaiken ajan nieleville koneille, on brunssi ohi hetkessä. Mutta tulipahan brunssailtua. Sunnuntaiaamun ja auringon paisteen kunniaksi. 

Brunssin aamupalan jälkeen kelpasi kävelylenkki, ja sitten maistui suihku. Ja tämän kaiken suuren toiminnan jälkeen paistoi edelleenkin aurinko. Joka taas tarkoitti sitä, että käsiini eksyi kamera, jonka tuotoksia saatan laittaa jossain vaiheessa tänne. Varokaa, voitte nähdä punaista. 

Siistiä sunnuntain jatkoa. 

Psykedeelinen pöytäliinani on Annoa, nimeltänsä pinta. Pahoitteluni mahdollisista näkövaurioista. Musta son komia. 

Solis taas perjantai

En tiedä miten aina voi olla perjantai. 

Silti, se sopii minulle. Enemmän kuin mainiosti. 

Tällä viikolla olen nukkunut paljon, varsinkin aamusta. Syönyt vitamiinia sekä purkista että satsumamandariiniklementiiniappelsiineista. Ommellut pöytä- ja tyynyliinaa Annosta ja Ivanasta. Virkannut neliöitä töihin eläköitymislahjaksi. Siivonnut pursuavan vaatekaapin. Etsinyt kirpparikamaa. Ostanut hiomakoneen. Vaihtanut patterit otsalamppuun, jonka luulin olevan viallinen tehottomuudessaan. Käyttänyt mustaa heijastinliiviä, koska omistamillani heijastimilla on tapana mennä hukkapiilokadotukseen. Käynyt röntgenissä viiksekkään tutkittavana. Unohtanut paketin viennin postiin. Järkyttynyt. Toivonut. Iloinnut. Haaveillut. Joulusta. Ja monesta muusta. Sellasta. Miten teillä on mennyt. 

Tiistain tortut

Aamukahvivieraani totesivat korrektisti kotini olevan "hiukan" viileä ja vetoisa. Tarkistivat lämpöpattereiden tilan ja suosittelivat niiden ilmausta. Itse vedin tässä vaiheessa sukat jalkaan. Olen karaistunut. Ja ilman flunssiakin tässä olellut ja elellyt. Että mikäs tässä. Talvea odotellessa. 

Uunista tulleet voitortut kera omppukanelihillon lämmittivät viluisia vatsoja. Sovelletut kauralesekeksit höystettynä mariannerouheella kirvoitti neljävuotiaan kysymään voisiko vielä ottaa toisen, taisi sokeri sekoittaa laskupään. Hyvälle siis maistui, vaikka ensimmäinen pellillinen otti ja paloi. Kuka nyt aamulla niin hereillä olisi, että muistaisi vahtia uunissa olevia lastuja. 

Radio sanoi, että sää on sateinen ja harmaa. Jännä, että se pitää sanoa. 

Karkkipäivä

Jos eilen paistoi aurinko, niin tänään taas ei. 

Sellaista se on. 

Ja aina ei voi voittaa. 

Ostin valmisruokaa. 
Ja irtonaisia karamelleja. 

Vaikkei pitänyt. 

Vaan siivota. 

Pakata. 
Tuoksua suihkun raikkaalta. 

Ja lähteä. 

Viikonloppuja kuomat. 

Niin, ja kiitos Ilonalle tähdestä mustasta. Ja Aniliinille inspiraatio(i)sta. Maino(i)sta. 

Pari juttua

Eipä paljoa muuta. 
Vielä. 

Terkut kesken jääneiltä unilta. 
Jep, aamulla liukastelin ekat kerrat. 
Maa oli kuurassa. 
Siis talvi. 
Ja unessa. 
Levollista. 

No movember

Marraskuun eka maanantai. 

Töissä puhuttiin vaan kuusta nimeltä Movember, 

vaikka mielestäni kuluva kuu alkaa ännällä. 

Sillee niin ku englistäen. 

Mun talouden viiksiniekat esiintyvät kuvissa. 

Ei ole muita viiksiä. 

Mo Sistas. 

"Läpällä" voi lähteä monta hyvää asiaa eteenpäin. 

Movember.