Valitan, en muuta voi

Teksti sisältää huikean määrän valitusta ja porua tyhjästä. Älä lue jos haluat säilyttää hyvän mielesi.
Sua on varoitettu.

Stop - ei heikkohermoisille.

Inhoan tekniikkaa. Kun se ei toimi.
o Nettitikun voima ei riitä mihinkään. Heittää meikänörttääjän koko ajan pihalle. Suomen kaltaisessa maassa ei saada kuuluvuutta joka kolkkaan, ihme homma. Ja niin lupasivat.
o Tän suuren ja mahtavan blogini kommenttiloora ei toimi. Sitä ei oo. Ihan vaan otti ja hävisi. Kuin kamalaa. Hävisikö sen takia kun otin pois sanavahvarin. No, se on palautettu mut looraa ei näy. Ei voi mittään.
o Tietokoneeni akku on heikentynyt olemattomiin. Mitään ei kestä.
o Käynnissä oleva pyykkiä pesevä kone valittaa laakereitaan vaiko hihnojaan. Hurjaa ääntä pitää. Pamausta odotellessa. Ennenkin pamahtanut. Silloin naapurin pojat ystävällisesti sen vaihtoivat, nyt ei ole niitäkään. Yhyy.

Vali vali ja kvaak kvaak.

Ja virsi jatkukoon.
o Pyörän ruosteinen kettiinki ei kestä polkemista. Hammasrattaatkin olisi vaihdettava. Jousitusta säädettävä ja ilmaa kumeihin pumpattava, liekkö nekin vaihtokunnossa. Mars huoltoon. Maksaa maksaa.
o Kahvinkeittimeni tekee kahvista pahaa. Joskus laihaa joskus vahvaa. Ei koskaan sopivaa. Jokohan ostaisin uuden. Vaiko jatkan teelinjalla.
o Piip, piip, piip. Korvia särkevä ulvonta soi joka kerran kun laitan uunissa ruokaa. Tänään nostin ennakkoon palovaroittimen pöydälle ja irrotin patterin. Joo, uuni on pesty - silti käryää. Pv. on kyllä seinäl het uunin vieres, joku laittanut sen niin väärään paikkaan, ymmärtääkseni. Josko se joskus tämän naisen käsivoimin kattoon asti nousisi. Joskohan. Helpompi irrottaa patteri.
o Saumurin leikkuuterä ei ole kunnossa. Se ei yritäkkään leikata. Eikä ompelukoneen ylälangan kiristäjä ota toimiakseen. Huollosta jo kysynyt mitä maksaa. On vaan niin pitkä matka viedä ne sinne, ihan kilometri tai kaks. Paljon se on kun ei viiti.
o Olikohan siinä kaikki tältä erää.
o Autosta ei puhuta. Paitsi sen ovista, jotka eivät aina aukea. Ovat niin lukossa. Ehkä meinaavat että kävele hyvä tyttö, kävele. Eiks niin.

Hei hei - tekipäs se hyvää.

Ei tää silti niin kauheaa ole kuin kuulostaa. Laisinkaan.
Neljän päivän vapaakin tulossa. Ja Vieras. Odotan.

ps. puhelin vielä toimii.

ja EDIT. Virren toisen säkeistön asia korjaantui. Ihan itsestään. Ainakin hetkeksi täksi.

Toimeen tarttuminen

Yövuoron jälkeen virtaa riittäisi. Ihme ja kumma. 

Päätin haravoida. Vihdoin.

Naapurit lähtivät töihin ja kouluihinsa. Minne liekään. Eivät kertoneet.

Varmasti kattoivat, että onpa heillä reipas naapuri ku het kukon laulun jälkeen haravoimassa. Ihan piti Mayan pöyhistellä rintamustaan. Niin hyvälle tuntui. Tarttua toimeen.

Tihkutti vettä.

Korkkasin kirkuvan punaset Viikkarit. 

Komiata oli rämpyttää rautaharaval sammaleista maata. Kyllä multa pöllys. Ja sitä roskaa sai kasseittain kantaa kompostiin. Samaisilla jätteen vientikeikoilla rintamukseni laski ja painuin noloudesta aivan kumaraan - tajusin että kaikki naapurit olivat siivonneet jo pihamaansa. Kaiken maailman kukkasiakin olivat istuttaneet.  Että se siitä niitten kattelustaan. Hävetti.

Tulipahan kuitenkin haravoitua. Touhuttua. 

Niin hienot saapikkaat, että tartti pestä mullat ja liat pois.

Jotta kiiltäisivät. 

Turhamainen.

Nyt unille. Adjööö.

Tihkusateista mukavata tiistaita.

Kaveri

Kukkuluuruu.
Mitä kuuluu.

Minä kuuntelen radiota.
Kolmea kanavaa päällekkäin. Samaan hintaan.

Jotta ei olisi niin kovin hiljaista.

Seinät eivät puhu.

Är niin kuin ruoka

Eilen puhisin itsekseni ruokakassini hintaa. Mietein perheellisten ruokamenoja. Kateeksi ei käynyt.

Tänään oivalsin kahdentoista tuntisen työpäivän lomassa etten maksanut turhaan ostoksista. Eväät olivat hyvät ja ravitsevat. Suklaapatukkakin jäi syömättä. Tottahan sellainen oli eväslaukkuun pakattuna.

On se silti kallista toi ruoka.
Suklaat olivat alennuksessa. Njam. Karkkipäivä.

Sää säätää

Aamulla auton tuulilasi niin jäässä. Skrapakin penkin alla. Hukassa. Kiire yllätti.

Nyt aurinko paistaa. Ja katuja puhdistetaan.

Hiekka pöllyää. Tuulikin sitä kiskoo.

Pohjoisesta kajahti: täällä lasketellaan. Ou jee. Latujakin vielä tekevät. Kaikkea kanssa.

Jossain tupruttaa lunta.

Töissä juorusivat mittarin lukemien kohoavan kahdenkympin tienoille päivänä jonain. Tarkistin. Kuhan kymmeneen päästään niin hyvä. Ja sitä ennen eli jo huomenna tulee jonnin aikaa lunta. Vois sanoo, et o-ou.

Viikonlopuksi lupasivat aurinkoista.

Minä teen ylipitkiä päiviä.

Turhaa

Ilta-aurinko part 2.

"Maailma ei tarvitse lisää turhia tavaroita."
Kato tää.

But but.
Nii joo turhia.

Mitä jätti

Vieraalta jäi järjestelmäkameran objektiivi. Olipa se hurjan pölyinen ja sormenjälkiäkin vallan mahdottomasti. Pesin sen. Ihan vaan fairylla ja tiskiharjalla. Puhdas tuli.

Kuivasin sen. Join siitä kahvia. Pureskelin tarjoilulautaselta palan painikkeeksi Country Cookiestä. Objektiivintapaiseen meni kolme kuppia kofeiinia. Se siitä kahvin vähentämisestä. Paitsi että. Kofeiinipitoiset juomat, kuten kahvi ja tee ehkäisevät tiettyjä sairauksia, kuten parkinsonin tautia. Tutkimusta oli oikein väännetty. Just kuulin. Radiosta.

Kiitos tästä.
Ja muusta.

Teetä

Vuorotyöläisen vatsa on mennyt sekaisin. Koitanpa vähentää kahvin juontia. Josko auttaisi. Tänään lähdin liikenteeseen ilman aamukaffea. Silti silmäni pysyivät avonaisina aamupäivän kahvitauolle saakka. Se on paljon se. 

No, ostin sit teepannun. Muutenkin olisin ostanut. Kauan jo haikailemani. Halusin valkoisen. Sitä ei ollut. Jota perin juurin ihmettelemään kävin, oltiinhan lähes stadis ku oltiin ihan sellos. No, ihmettelyt eivät auttaneet enkä enää jaksanut odottaa. Tippaakaan. Tyydyin pilkulliseen. Kelvatkoon. Ja kelpaahan se. Vahingossa matkaan meinasi tarttua myös kulho. Ihan vahingossa.

Teekin maistuu astetta paremmalle.

Ja vatsa kiittää.

Viherpeukalo

Sitä perii monenlaisia asioita - tapoja, ilmeitä, oppeja - vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, läheisiltään. Mä oon niin perinyt mammaltani multasormettomuuden. On meillä silti kasveja ollut. Ainakin nykyselti. Sisällä ja ulkona. Kehujakin saaneita. Mutta jotenkin ne eivät vain ole meijän juttu. Möyriä ja vaihtaa multia. Kastella säännöllisesti. Napsia kuihtuneita kukkasia. Ei. 

Sain ystävältäni krookuksen. Kysyin, kai tää lilja on. Punastutti. Sain ohjeeksi nostaa rappusille yön ajaksi. Sitä on ihan vallan mahdoton toteuttaa. Koska minulla - ei - ole - multasormea. 

Täytyykö tuota kastellakkin.

Kukapa ei haluaisi kotiinsa sekä sisälle että ulos kukkia ja kasveja. Kaunistamaan. Tekemään kotoisaa oloa. Isona hankin puutarhurin. Kerran viikossa vierailevan. Ainakin kerran vuodessa. Isona.

Muita multasormettomia?

Tuntuu että kaikilla on vähintään tää keittiössään.

Mä ostan kaupan tätiltä yrtit. Rucolan ainakin.

Ha va ra

Hurautin töiden jälkeen tarmoa puhkuen kauppaan. Haravaostoksille. Tovin jos toisenkin olen salaa ihastellut reippaita kanssaimmeisiä jotka pihoillansa kuopsuttavat ja ehostavat, istuttavat ja leikkaavat. Mun maapläntin ehostukseen riittää haravointi. Ainakin alkuun. Ostin siis haravan. Paikallista disainia. Olisin halunnut muovisen. Oranssin. En saanut, koska moni muu ahkera on ollut vikkelämpi ja hakenut kuulemma ajat sitten omansa pois. Oukhei. Mä rämpytän sit rautasella. Mustalla. Käyhän se näinkin. Komialla.

 

Vielä ku viittis tarttua haravaan, lompsia ovesta ulos ja sutasta piha puhtaaksi. Kerään tarmoa. Juon kaffea.

Musta harava-sana on perin kummallinen. 

Ha-ra-va. Ha-va-ra. O-ra-va. O-va-ra. 

Ajelun saldoa

Sunnuntaina käytiin ajelulla. Toisella oli komiasti järkkäri olalla, toisella pokkari taskussa. Oltiin niin turisteja. Eikä erotuttu porukasta. Se, jolla oli pokkari joutui hyvinkin pian toteamaan että akkua ei ollut tullut ladattua. Tietenkään. Oltiinhan kuvausreissulla. Hehee.

Tänne ehdottomasti pyörän kera.
Ja täyden akun.

Koska akku tuli nopeasti tyhjennettyä otin ja marssin erääseen kadunvarsiliikkeeseen. Ajattelin ihastella ja katsastaa tarjonnan. Tarvitsinhan kuorimaveitsen. Sen varjolla lähti kassillinen muuta kivaa matkaan kun taas kukkaron sisältö jäi heille. Outoa. Heräteostoksia. Niitä joskus tarvii. Jemmaan ostoja.

Enää verhokaan ei ole yksin.

Raajaparat

Jalkaparat ovat vaeltaneet koko päivän kivilattioilla ja väen tungoksessa. Nyt nostan ne kattoa kohden. Ihailen valkoista tulppaanikimppua. Ja poden niskakipua. Otan lääkkeeksi pussillisen irtokarkkia. Mässäilen. Mukavata. Vieraskin on. Mukava.

Tänään

Eilen tähän aikaan siivosin.

Tänään tähän aikaan leipoin.

Epäonnistuneesti.

Odotan vierasta.

Perjantai 13. päivä.

"Om jag sträcker mig når jag nog från den här pallen..."

tapaturmapäivä.fi

Hyvää perjantaita.

Oikeasti.

Hamsteri

Puran paffilaatikoita ja olen vaipua epätoivoon. Miksi ihmeessä keräilen kaikkea. Paljon. Joskus aikaisemminkin olen näin todennut, toteanpahan taas tänä pilvisenä keskiviikkoaamuna, että väliin on surkeata omata tekevät kädet ja liiaksi ideoita pursuava pääkoppa. Ja ihan pieni välihuomatus on sellainen, että aina nämä kaksi kyseistä asiaa eivät kohtaa. Laisinkaan. Joten keräilykohteita löytyy. Toteutumattomina.

Ei siinä mitään jos tiettyä asiaa olisi yksi tahi kaksi ellei jopa kolme, mutta että läjöittäin. Kaiken lisäksi ruosteisia. Muistuipa tässä samalla mieleeni että eräs samaa laatuyksikköä oleva saksikokoelmani on teillä tietymättömillä. No, kai mä ilman niitäkin pärjään. Nii ja kaikenlisäks näistä kaikista ruosteisista esineistä, joista niin ajattelin tehdä sitä tätä ja tuota on tullut maksettua jonnin verran kolikoita huoah paitsi alimmaisen kuvan möhkäleistä. Ne keräilijä löysi Turun saaristosta, nappas mukaansa ja oli onnellinen. Ainakin hetken.

Jossain jotain vikaa. Tä.

Ps. Kyllä näistä vielä joskus jotain tulee. Kuhan sais eka ton työhuoneen inspiroivaan kuntoon. Jeah.

Vapaat lusittu

Pääsiäinen oli ja meni. 

Mennessä pyrytti. Tullessa aurinko häikäisi. Ja lumet olivat sulaneet. Trippimittari nielaisi 1300 kilometriä, jonka kunniaks menopeli sai kesärenkaat allensa.

Minä sain virkeyttä. Olinhan vaan.

Näin hurja löytyi rairuohon seasta.
Veljenpoika laittoi sen arkun lepoon.

Mukavaa alkanutta viikkoa itse kullekin.