Sale

Postilaatikossa oli noitarumpua. Muutakin.
Naapurin pappa istui ulkona.
Aina se istuu.
Ja kattoo.
Sauhuttelija.
    Ei sentäs satanut.

Tsekkaan vaatekomeroideni kesävaatetarjontaa. Huokaan.
Kuulema alesalet ovat kiivaimmillaan.
Kai minäkin sekaan lähden.
Huomenna.

En ole shoppailija.
Silti rahaa palaa.
Sellasta se on.

Jättäkää mullekki jotahii.

Nukkuminen

Kun sais nukkua -  ei nukuta.
Ku ei sais nukkua - ni varppiin nukuttaa.
Mälsää.

Huomiseks varasin kampaamoajan niille näppäimille mihinkä aikaan olen eilen ja tänään herännyt. Ihan salettiin uni maittais sitten. Yövuoroviikon ihanuuksia. Ja se makian himo. Se ei lakkaa. Suklaa kummittelee yläkaapissa.

Kumpi voittaa. 

Varmaan kampi. 

Misä kaik

Koti on hiljainen. 

Vieraat ovat poissa. 

Pölypalloja siellä täällä. 

Sohvan tyynyt rutussa. 

Palanut jakkara terassin ikkunan alla. 

Lakanavuori. 

Täys astianpesukone. 

Jääkaapin tarjonta vielä runsas. Joku laski menekin väärin. Reilulla kädellä. 

Herkkujakin liian paljon kaapissa. 

Miten selvitä ilman napsimista. 

Postilaatikot Viivi Varesvuo ja Marjo Tokkari. 

Fiskars Design Village 2012. 

Sipuliloota olisi tahtonut matkaan, ei vaan sattunut tällä muijalla keikkuu lompsassa kahtasataaneljääkymppiä - tällä kertaa. Hehee. 

Tulkaa tahi menkää ihmeessä Fiskariin - o paljo mielenkiintosta nähtävää. Koettavaa. Kuparipajan tarjonta on huikeeta koko kesän ja syksyn. Mars mars. Ja ite kyläkin on niin viehättävä, ettei ohi voi ajaa pysähtymättä. Ne putiikit. Ja kirjakahvila. 

Massun täydeltä

Me rillattiin niin kovin, että naapuri rupesi uhkaavasti köhimään. Mitä lie tekoyskää. 

Pelättiin jo, milloin joku hälyttää palopojat paikalle. 

Ei onneks näkynyt. Vaikka tuoli ja patalaput paloivat mustiksi. Käyttökelvottomiksi. 

Saatiin me apetta pöytään. Silti. 

Ja ihan hyvääkin se oli. Että melkein napa ratkes. 

Jälkiruoka vedeltiin massuihin vauhdilla. 

Yksi ihmetteli mistä näin hyvä ohje on löytynyt. Halus sen. 

No päästähän se. Ihan omasta. 

Ei hullumpi pää. 

Ilmankos tuota jotain ylimääräistä kertyy luiden päälle. 

Sen siitä saa. Vaikkei kokki olekkaan. 

Muistuttelimme toisillemme itse kunkin vyötä löysätessä, että kyllä se arkikin sieltä tulee ja kaurapuurot. Vauhdilla. Että nautitaan kun voidaan. Ja mehän voitiin. 

Kiitos vieraille. Oli huippua. 

Tulkaa toistekki. 

Juhannustaika

Taika vailla vertaa.
Seitsämän luonnon kukkaa tyynyn alle ja ei muuta kuin unia näkemään.

Nothing. 

Jussiaatto

Juhannusaattona aurinko hymyili meille.
Iltasella kilvan ihailtiin rusketusraitoja.
Saatiin myön monta mattoa alulle, muutama valmiiksikin.
Eväätkin maistuivat.
Leppoisaa oli,
niinkuin pitikin.

Kun aurinko ei enää partsille paistanut, siirryimmä etupihalle. Näppärää.
Eikä ainuttakaan verenimijää missään. Kuulemma niitä on kaikkialla ja paljon. Ei täällä.

Vieraan ottama kuva omasta tekeleestään. 

Tuomen tuoksu oli valtaisa iltakävelyllä.
Koko kaupunki on niin hiljainen.

Kohta talo täyttyy vieraista, joilla grilli matkassa.
Uhmaamme pilvistä säätä, kylmääkin.
Me rillataan.


ps. En oo kuuna päivänä nähnyt tämän pitäjän kaupassa niin paljo väkee, ku oli jussiaattona ennen kahtatoista. Hurja määrä. Niin hurja, ettei meinannut itteänsä sieltä löytää.

Partsin tyynyt

Sisko soitti, teki tilausta sohvatyynyistä. Täytyy olla Maria. Se ei tajua, että Ruottin sinikeltainen Jätti myy partsin tyynyjä sikahalpaan hintaan. Sitä paitsi ovat komeitakin. Mulla on tietenkin niitä. Ovat  toistaiseksi sulostuttaneet sohvani yksitotista värimaailmaa. Kun en ole saanut aikaiseksi pyyhkiä partsin siitepölyn värjäämiä vågöjä. Joskohan nyt juhannusvieraiden kunniaksi saisi jotain aikaiseksi. Jotta voisi pitää partsipartyt. 

Aurinko paisto lämpimästi töistä polkiessani. 

Tuuli oli salvata hengen. 

Saas nähä millasta keliä on juhannuksena. 

Mutta satoi tai paistoi, me ollaan luvattu nauttia. 

Rentoutua. 

Juhannusta ite kullekki. 

Lähti lapasesta

Ostin tässä hiljattain kakskytäviis kiloa trikookudetta. Ihan pokkana. Kaiken lisäksi onnessani. Rahan menekkiä huomaamatta ja kilomäärää tajuamatta. Myöhemmin siskokulta huomautti asiasta, joka piti tarkistaa vallan kuitista. Kyllä huojutti satakuuskytäviissenttistä ruhoani. Kilot räknäsin vasta eilen. 

On ainakin tekemistä. 

Kyllä niin tekisi mieleni istua sohvalla ja virkata. Paljon mieluummin kuin siivota. 

Ilta-aurinkokin heittää mariskoolit lattialle. 

Aloitin raikkaimmalla värillä. Oranssilla. Ostin myös kahta muuta väriä. Uskon teidän tietävännekin mitä ne  olivat. Koska se ei ole vaikeaa. Tietää.

Puutarhurin parhaat

Eilen läjähti lomarahat tilille. Ostin punaisen kärpäslätkän. Ja vaaleata leipää. Tomaattiakin.

Kaupassa ajattelin josko minäkin yrttejä hyllyilleni. Kaunistahan se olisi. Olisi niin omavaraista. No, samassa hetkessä ymmärsin, ettei minusta ole siihen. Ja ostin ruottalaista rucolaa. Muoviin pakattuna. Kyllä oli salaattilingolle käyttöä. Verraton kapistus. 

Rucola niin herkkuani.
Ja huoneenlämpöiset tomaatit.
Närästävä punasipulikin.

Kylmää on ollut. 

Urheasti olen kulkenut viime kesäisessä siirtolapuutarhamekossani. Koska jos en ole puutarhuri enkä edes sinne päin kallellaan, niin onhan sitä oltava kuitenkin olevinaan. Mekossaan.

Tiedoksi kaikille, että sohvan nahkaiset napit eivät kestä kuudenkympin pesua. Ainakaan monasti. Värjäävät vierustoveriansa. Nii, ja lapset luulevat niitä suklaanapeiksi ja maistavat. 

Tänään paistaa aurinko.
Palelen villasukissani.
Mieltä lämmitti yli seitenkymppisen tätini kirje. Minulle.

Rupean siivoamaan juhannusta.

Päivän tarjotin

Tämäniltaisessa käsityökerhossa tarjosin voisilmäpullat tarjottimelta. Tarjottimelta. Hö. Mitä sitten. No, kuulinpa vaan, että tarjottimessa majailevat immeiset viettävät tänään häidensä vuosipäivää. Jo toistamiseen. Onnellista. 

Heidän onnensa kestäköön.
Kaikkien Onni.

Lepposaa juhannusviikkoa kuomat. 

Ihan salaa

Monena päivänä tehnyt jo mieli.
Tänään töistä tullessani sen tein.
Nappasin pihasyreenistäni oksan.
Ihan salaa.
Kuten Lindgrenin se pikkuinen Lottakin. Ihan salaa.
Laitoin oksan maljakkoon ja nostin sen ystävän maalaaman tauluni viereen.
Kaunista. Ja niin huumaava tuoksu.

Huomenaamuna taidan napata erivärisen oksan. Liilan.
Ihan salaa.

Mä meen ny unille. Sen jälkeen haen arpajaisvoittoni postista. Jiiiiihaa. Oon onnekas.

Kaunista keskiviikkoa Siskot.

Pii paa

Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kohtaaminen.
Se on valmis.
Ja siitä tuli hieno.

Mä seurasin tätä huikeeta projektia täältä.

Ei voi kuin taputtaa.
Tap tap.
Että virkkaamalla tällaista.

Master

Tämän helpommaks ei elintarvikejätti voi enää ruoanlaittoa tehdä. Ja maukkaammaks.

Kaikki herkut samassa astiassa.
Samainen astia uuniin ja neljänkymmenen minuutin päästä sun ruokas on valmista.
Jos olit muistanut keittää kymmenen minsan riisit.
Mä muistin.

Vallan tuli kokkimainen olo.
Ihan Master.

Mastermaisuus hävisi kuitenkin pian. Ihan yllättäin.

Mahtiruoan jälkeen tirautin kaffet.

Ihmettelin laimeaa seosta kupissani.

Tiesin tasan tarkalleen, että olin mitannut veden ja pöönit oikein. Mihin ihmeessä se jemmaa sitä vettä, jonka päästää joskus sit ulos, laimentamaan kahviani, ärisini. Etsin syytä. Kunnes hoks. Pestyäni edellisen kahvinjuonnin jälkeen kahvikannun, laskin sinne vettä ja laitoin pannulle, jotta kuuma levy ei käräyttäisi pohjaa. Tätä kyseistä vettä pannussa en ole muistanut sitten kaataa pois kun olen laittanut uutta kahvia tulemaan. Niin, että se mun "tiskivesi" sit tuli juotua. Taas. Tämän takia ostin muutes hiljattain Mocca Masterin. Siis turhaan. Näitä lipsauksia on meikäläiselle näemmä useinkin sattunut. Ja kelpo vanha Braun-keittimeni joutui sen takia hyllytetyks. Niisk.

Voi Master.

Maya Maalari

Lauantaina olin niin ahkera, että tänään en jaksa enää esittää samaa piirrettä. Vaikka pitäisi. Jotta loputkin tavarat olisivat paikallaan. Ojennuksessa.

Samaisena päivänä tutkin huoneen tavaroita. Sekalaisia laatikoita. Pian totesin, ettei kyllä lainkaan kiinnosta touhu tää. Koska valmista ei tule ennen kuin seinät olisivat piristävämmät. Joten tuumasta toimeen. Arkistojen kätköistä löytyi Aku Ankan voimauttava juliste. Toi miekka muistutti jotain. Se laseroi muhun maalarimaniaa. Ei muuta ku maalarinteippiä kaupasta lisää ja suojaamaan listoja sekä oven karmeja. Pensseli käteen ja menoks.

Kolmeen otteeseen tarvi maalata, ennen kuin teuvolomaninainainenyökerhonpunainen väri oli poissa. Ja seinät näyttivät valkoisilta. Olisihan ompeluhuoneesta jotain iloisempaakin väriä voinut löytyä, mutta tuo edellä mainittu väri ei inspiroinut muuhun kuin puhtaan valkoiseen.

Nyt. Tyytyväinen.

Kun vielä joku tekisi viimeisen silauksen tänne.

Tai edes toisiks viimeisen.

Mä lupaan luututa.

Jee.

Tuutte kuulemaan tästä huoneesta.

Sen tuottamista tuotteista.  

Lupasinkohan liikaa. 

Apuva.

ps. Mustakin kuvien laatu on karmaisevaa. Ihan tekee pahaa. Silti se on veden pitävää aineistoa ahkeruudestani. Hahaa.

Vettä sattaa, tais tulla kesä

Vettä sataa.
Keltainen mönjä valuu ojiin. Ränneihin.
Kaivoihi.
Kastuin läpimäräks.
Haittaako, niin ei.
Tätä sadetta on odotettu.
Jotta autoa ei tarvitse pestä.
Eikä ruohoa vieläkään leikata.

Oisko siitepölyaika ny tältä erää ohi.
Joko pesen partsin tuolit aurinkopäiviä varten.
Tä.

Sytytän kynttilän.
Sateelle.
Ja viikonlopulle.
Kesäkuun ekalle myös.
Ehdottomasti myös huomisille sankareille.