Fröjdefull julhelg

Tulimme joululoman viettoon perinteitä kunnioittaen ojan kautta. Säilyimme ehjinä, autokin. Oli aika keli, sanoisin. Sen jälkeen teki ruumiille ja mielelle mainiota kotisaunan lempeä lämpö. 

Täällä on vähän lunta. Ja tunnelmaa. Vatsakin jo ennen joulua tehokkaasti täynnänsä. Tästä on hyvä jatkaa. Joulua. Pian tulee jouluvieraita. Ja talo on täynnä ääntä. Iloa. Joulumieltä. Ja rauhaa.  

Vesisateinen Suomen Turku julisti joulurauhan. 

Minä toivotan kans, 

riemullista joulujuhlaa - fröjdefull julhelg.

Joululomalla

Kyllä sitä ihmisen lapsi oli loman tarpeessa. Jag är trött. Koko viikko mennyt kuin sumussa. Kehoni yritti karata loman viettoon jo paria päivää aikaisemmin. Tänään vielä taistelin ja torkuin töissä, tehtävänikin tein alta riman. Roimasti. Ihan jo luulin, että vatsapöpökö tässä kiusaa, mutta mitäpä vielä, elossa olen ja nyt niin lomalla että hyvää tekee. Se kaikki oli vaan väsyä, oudot olot ja pöpöluulot. 

Ettäjotta ihana, kun joulu tulee. Ja saa rauhoittua. Olla. 

Ei silti. Tänä vuonna olen varmaan vähiten koskaan joulun eteen hommia paiskonut, että pikkainen (=aika iso) pelko on sydämen alla joulun tulemisesta tai tulematta jättämisestä. Sanovat, että joulu tulee, vaikkei sitä laittaisikaan. Se on paljon luvattu se. Ja mä uskon siihen. 

Ihanaa joululomaa kaikille kellä sitä suinkin vaan on 

ja paljon tsemppiä niille, joilla sitä ei lainkka ole. 

Erehdystäkö

Ongelma. Tilasin kauniin joululahjan, se tuli tänään. En vaan raaskisi sitä millään kääriä paperiin ja luovuttaa toiseen osoitteeseen. Silti, se oli tehtävä. Entäs kun niitä tuli kaksi. Jee. No äh, ei se toinenkaan ole tähän talouteen vaan vallan senkin tarkoitus olisi matkata paljon pohjoisemmaksi. Ma luulen, on tapahtunut erehdys. Iso erehdys. Missä kolmas. 

Käykö teille näin. Että ostatte liian oman näköistä tavaraa lahjaksi. Josta sitten on vaikea luopua. Kun tahtoisi itsekin pitää. Hyvänä. Omistaa. 

Kuva ei liity tapaukseen. 

ps. Olen yli kolmekymmentä. 

Tyhjän paperin syndrooma

Hyllyäni vaivaa tyhjän paperin kammo. Ei vain sopivia esineitä tai sommitelmia löydy. Miten te teette sen. Olen tässä kyllä tehnyt vähän tonttujen tontun työtä ja ollut havaitsevinani, että hyllyyn kuuluu melkeinpä kiintokalusteena Design Lettersin kirjainmukit. Tojellainnii. Tammikuussa perehdyn asiaan ja selätän tyhjän paperin kauhun. 

Tärkkäyspäivä -käys + eä

Eilinen päivä oli jännä. 

Pakkasen puremia neniä näytettiin Tammisaaren vanhanajan markkinoilla, joita voisin lukuisin sanoin ja lausein kritisoida, mutten tahdo viedä joulumieltä pois, multa enkä teiltä. Markkinoiden ankea anti korvattiin paikallisen viedessä minut tunnelmalliseen ja vallan viehättävään tanskalaistyyliseen kahvilaan, Smögen art café & radiomuseo. Oi oi, vaaleat sormipaneeliseinät, herkulliset paakkelssit ja tunnelma, harmi vaan, kun on niin harvoin avoinna. Mutta miljöön takia jo voin suositella paikkaa, go go. 

Kahvilanautintojen jälkeen ajelimme kahden hengen kässäkerhoon, jossa tärkkäsimme vuoden aikana virkkaamamme pitsikukkaset ja -tähtöset. Osa tomusokerilla ja osa perunajauhoilla. Kummallakaan tärkkääjällä ei ollut aikaisempaa kokemusta kyseisestä toimesta, vaan mentiin googlen antamilla tiedoilla ja näppituntumalla etiäppäin. Jännityksellä odotan millaisia kovetuksia saimme aikaiseksi. Talon lattiat ovat nyt sitten sisustettu pahvialustoilla, joissa kuivuvat pitsit majailevat. Jouluista, hah. 

Lopun iltaa vietinkin yksinäni ja odottelin sohvaa kotiutuvaksi. Sainkin odotella sitä kelpo ajan. Mutta tulihan se sieltä. Kotiutuksen jälkeen aioin leipasta tämän talouden vähäiset piparit, mutta enhän tietenkään malttanut heivata takamustani uuden karhean sohvan syleilystä keittiöni kalsean kylmään tunnelmaan. En toki. 

Joulun läheisyys on siitä kivaa aikaa tällaisille lapsenmielisille kuten tätä skriivaavalla tyypille, että paketteja tulee ja menee ovien auettua ja postiauton käytyä. Jouluviemiset/-tuomiset ovat kivoja, varsinkin kun niihin on vähän vaivaa taikka ajatusta käytetty. Kuten tossa Blossomin paketissa, että oli niin herttainen paketti, jottanotta millään en olisi raaskinnut avata sitä. Kannattihan se toki avata, nyt näin sunnuntaiaamun (päivä jollekin) kunniaksi mukissani höyryää suklainen kaffe (ruotti), ei pahaa. Purkin tuoksu, taivaallinen. Hokasin tässä, että Blossomin tuotteethan ovat pääosin tanskalaisia ja juuri olen hehkuttanut saman maan inspiroimaa kahvilamiljöötä. Kyllä tanskalaiset osaavat. Onhan se aika romanttista, mutta aina ihmiselle pieni palaa romantiikkaa tekee mainiota. Eiks jee. Ainakin joulun alla. 

Ai miksikö eilinen päivä oli sitten jännä (saati tärkeä). No ku se soffa tuli. Ja se on sentään eka ihan ite ostamani ja valitsemani sohva. Onhan noita sohvia ennenkin ollut, saatuja, puoliksi omistettuja ja tuunattuja. Nyt oma, mieluinen. Talviolympialaisiin enää tovi aikaa. Sohvaperuna kiittää ja kuittaa. Toivottaa myös leppoisaa sunnuntaita. 

Yöpuhde

Tuovi aloitti ulkona riehumisensa. Liedellä lämpenee punainen juoma. Kuuntelen rauhallisen melankolista joulumusiikkia. Pahvit ja tussit odottavat tekijäänsä. Kyllä se tästä. Tavoite olisi ennen aamun koittoa olla valmis. Punainen joulupussukka täynnä kirjekuoria. Tsemppiä mulle. Hyviä unia teille. 

Tulisipa huomenna uusi sohva. 

Joulukortit

Oletteko kuulleet sellaisesta ihmisestä, joka ei ensin aio tehdä jotain, mutta sitten ihan viimeviime tipassa aikookin. Kun yhdestä sun toisesta suunnasta on osoitteen kyselijöitä. Ja olisihan se mukavakin. Ideakin ollut jo vuoden selvillä. Ostin joulupostimerkit ja valun tästä pian iltavuoroon, jonka jälkeen pistän viime vuonna alulle laittamani tehtaan pystyyn. Teen joulukortit. Vasta huomenna viimeinen postituspäivä ja ainahan voi liimata kortin kylkeen joulupostimerkin lisäksi niitä pienempiä merkkejä, lisämaksusta. Juup. Ensi vuonna oon niin ajoissa. *hillitöntä tyrskintää* 

Se on niin, että mun joulu koostuu aikaisin aloitetusta hössötyksestä (tähti akkunalla syys?kuussa, suklaatpiparitglögit vatsassa lokakuussa, askartelut loka-marraskuussa jne.) ja sitten siitä viime tipasta. 

Kuvat viime vuodelta, sillä aurinko kadoksissa.  Etsintäkuulutus. 

Maagiset luvut

Yksi iltapäivälehdistä, joista väitän, etten lue mokomia, kyseli innokkaana missä minä olen hetkellä 11.12.13 klo 14.15. No minäpä vastaan, istu(i)n tässä mustavalkoisella sohvalla, joka kohta toivottavasti asustelee jonkun toisen nurkissa, tsekkaa tää. Sylissäni on tieska ja näpyttelen tätä postausta. Tuli pyllyn alla, silleenhän sitä sanotaan, tarvitsisi nimittäin tässä valmistautua iltavuoroon, vaihtaa vaatteet, sukia hiukset, tehdä sitätätätuota. Ei soo niin ihmeellistä siis. Vallan tavanomaista paremminkin. Mitä sä teit tuolla kyseisellä hetkellä, jonka maagiset luvut eivät toistu tällä vuosisadalla. Kauhiata. Menik sää naimisiin. En määkään. 

Rei'itetyt seinälevyt

Kuvissa esiintyvän harmaan seinän mielenrauha on järkkynyt. On tottunut vain lempeän sinitarran syleilyyn, nääs. Poran terä on tunkeutunut lastulevyseinän uumeniin ja metallinhohtoisten ruuvien tehtävänä on tätä nykyä kannatella taulua ja hyllykköä. Viidessä minuutissa Hulluilta päiviltä myyty hylly on siis vihdoin seinällä. Isäpapan toimesta. Täällä siis näyttää vallan toiselta. Varsinkin ensi viikon lopulla. Silloin on mukavata rojahtaa sohvalle. Nahkaiselle. Odotan. Kuka tulee koeistumaan? Kuka vie vanhan pois? 

Sinivalkoista

Itsenäisyyspäivää vietimmä. Vanhempani menettivät "itsenäisyytensä" vuonna seiskaviis. Jolloin kahdesta tuli yksi. Söimme täytekakkua. Päivän värin mukaista. Anen ohjeella yösilmin ja hartaudella leivottua taatelikakkua. Joka onnistui kuivakakkupelkurileipojaltakin. Vallan mainiosti. Ja mamman voisilmäpullia. Ei oo parempia. Mussutimma myös jouluruokaa, jota kunnon väki kokkasi sekä tarjoili. Njam. Herkullinen päivä. Olen itsenäinen. Suomikin on. Ja son hyvä asia. 

Hyvää itsenäisyyttä jatkossakin koko kansalle. 

Nahkatähti

Tänään oli Hyvän olon päivä, jonka kruunasi useamman ruokalajin illallinen. Nyt pyryttää. Olen väsyneistä silmistä huolimatta hereillä. Sytytin lyhtykynttilän. Pian vieraat tulevat. 

Hiljattain riehuneen myrskyn jäljiltä poimin katkenneen männyn oksan, jota täysin karahkaksi voisi kutsua ja niin teenkin. Karahka toimittaa kuusen virkaani. Tökkäsin sen lasipulloon ja leikkasin vanhasta nahkatakista kuusisakaraisen tähden pullon kylkeen ja narulla vaan kiinni. Simppeliä. Toki tähtiä tuli leikeltyä useampiakin. Samalla nääs. Projektilan Katjan innoittamana. En vain ole ehtinyt ompelukoneen äärelle nahkaista tähtinauhaa ompelemaan. Voi että. Kyllä tässä ennen joulua on monta asiaa vietäväksi loppuun saakka. 

Mukavaa iltaa. 

Yökyöpeli

Joulukuun neljäs. Eiku viides. 

Postipoika kaikista lakkoiluistaan huolimatta on kiikuttanut pakettia jos toista. Joulukuun kunniaksi. Kuvissa tönöttää komein adventtikalenteri ehkä ikinä. 

"19st on Lahden Muotoiluinsituutissa vuonna 2011 opiskelunsa aloittaneiden graafikoiden kollektiivi, jonka nimen alla ryhmä julkaisee projektejaan."

Ja tämä on yksi niistä. Niin kaunis, ettei luukkuja raaskisi avata. Yhteistyöllä on voimaa. Ja taitoa. Kyllä suomalaiset osaavat. 

Samaisen instituutin kasvatti, tuleva graafikko Sanni Kariniemi on laserleikannut vaneriset pannunaluset niin mun maun mukaisesti, ettäjotta kyllähän tahdoin nekin samaan tilaukseen kalenterin kera. Voi himmeli, kyllä kelpaa joulua odotella. Mitäs tykkäätte.  Minulla vanerirakkaus ei ota hillitäkseen. 

Yritin tässä kääntää yövuoropäätäni aamuvuoron ihanuuteen leipomalla taatelimaista kakkua ja täyttämällä toista, njam, mansikalla ja kermalla. Kaksi viimeksi mainittua vaikuttavat suhteellisen onnistuneilta, ensimmäisestä en olisi kovinkaan varma. Herätys vajaan neljän tunnin päästä. Tuntuu ihan aatonaatolta. Tuoksu hurmaava. 

Sintit ovat tallella. Elossakin. 

Jouluradio ei ole mistään kotoisin. 

Epämieluisa tuoksu

Olen pyörinyt kodissani kehää. Ihmetellyt voimakasta tuoksua. Sellaista tunkkaisen pistävää. Laittanut tuoksun piikkiin yhtä sun toista, lähinnä siivoamattomia neliöitäni. Vatkasin sienikakkupohjan uuniin kohoamaan, raottelin uunia paremman tuoksun toivossa. Jotta uunista tuleva tuoksu peittoasi toisen, ei niin miellyttävän. Ja kyllähän se peittosi. Ainakin hetkellisesti. Sitten siinä samalla kastelin sinttini. Tuoksun aiheuttaja selvisi. Voi mavonsilimä. Jos jonkun mielestä hyasintista tulee joulun tuoksu, niin son niin väärässä. Sain pääkivun.