auf Wiedersehen

Olen opetellut 
guten Morgen, 
danke schön, 
wieviel kostet das
und
gute Nacht. 


Kuvioista poissa kaksi viikkoa. 
Voikaa mainiosti. 
Ja sulattakaa lumi.

Että ei muuta kuin 
auf Wiedersehen.

Optinen omppu Orelmiksi

Kiitos eräälle, että et sietänyt mustan puhuvaa optista pussilakanana. Hetken sitä pyöritellessä käsissäni tajusin, etteivät siskon tyttäret ole saaneet aikoihin ompelemiani mekkoja. 

Joten eräänä lauantaina pistin tuumasta toimeen ja korjasin tilanteen. Tänään vielä paukuttelin nepparit niskoihin. Nyt on mekot likoille. Suloisille sellaisille. Aikuisten pussilakanasta tuli mekot koossa 98/104, 110/116 sekä vielä kaksi kipaletta 122/128. Ja sitä paitsi sain sommiteltua kuviot suunnilleen haluamilleni kohdille. Juhuu. Pienempien mekkojen hihansuut pussitin kuminauhalla, kun taas isojen likkojen mekot jäivät ilman kumpparia suoriks liehuviks hihoiks.  

Kaavat jäljensin Mekkotehtaan kirjasta. Malli on Orelma. Runsaasti kangasta makuuni. Mutta kyllä ne pikkulikoille menee ja pienille koulukkaille. Onpahan nyt kirjasta yhet mekot tehty, jottei vallan makaa hyllyllä koskemattomana. Aika romskuja malleja - mielestäni. Vois seukki kerralla soveltaa kapeampaa. Katotaan millon se seukki kerta on. 

Yksi uuden vuoden toiveistani oli tuottaa enemmän tuolla ompelevaisella koneella, joka on päässyt vuoden aikana kovinkin pölyttymään. Ajattelin, josko osan niistä sitten tänne pukkaisin, jotta tajuaisin kuinka vähälle ompeluni on jäänyt. Josko taas innostuisin. Ja muistaisin kuinka vaivatonta ja nopeaa se on.  

Haastavat hiukset ja karkaava asiakas

Saksikäsissä on eroja. 

Suuriakin. 

Tänään meinasin karata tuolilta. 

Koska saksikäsi voivotteli surkeana. 

Hiukseni ovat haastavat, virkkoi hän ja hups, lipsahti. 

Niskahiuksiini meni tunti. 

Koko päähän kaks. 

Eikä hyvä tullut. 

Mutta sillä mennään. 

Onneks on omat fiskarsit. 

Ei siinä mitään. 

Mutta tätä saksikättä suositeltiin eteväksi. 

Tai ainakin mukavaksi. 

Muistan. 

Vieläkin kuulen. 

Kuin kaikuna tunnelissa. 

Oih. 

Voih. 

Oho. 

Hups. 

O-ou. 

Täällä leijailee jotain valkoista. 
Eipähän pääse kasat pienentymään. 

Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua. 
Terveisin pipopää

Helpot lahjaompelukset

En ole vieläkään nappisilmän synttäreillä. 

Koska sairastuivat enkä juuri nyt tahdo tautia osakseni. 

Joten kassin mukaan ehdin tehdä muutakin. 

Vaivatonta. Helppoa. 

Pienistä tilkuista. 

Tiedättekö. 

Hernepussit ovat oiva vieminen lapsiperheeseen. Olen joskus tehtaillut niitä tusinoittain. Ja kaik on mennyt. Ja paljon laiva on lastattua leikitty. Muutakin kivaa. Kaikenlaiset pehmot kelpaavat lapsille. Vaikkapa unikavereiksi. Ja tuosta kassista sen verran, että täytyyhän jokaisella neidillä toki herran aluillakin olla kauppa- tai kyläilykassi. Täytyyhän.  

Pienet mekot ovat myös nopeita tehdä eikä kangastakaan tarvita kovinkaan paljoa. Olenkin tehnyt lahjoiksi ja viemisiksi lukemattomia mekkoja. Tällä erää neljä mekkoa odottaa paketointia ja posteljoonia. Huhuu missä paketointiapu viipyy? 

Mitä te teette, jos saatte yllärikutsun eikä kaapissa ole mitään eikä kaupan kautta voi mennä? 

Ovatko omatekemät tuotteet sopivia lahjoiksi? 

Mielipiteitä? 

Allsorts

Karkin puolestapuhuja tässä terve. 
Eilen vihloi hampaita. 
Unohdin sen nopeasti. 
Sillä näin jotain klassikkoa. 
Jonka ostin ulkonäön vuoksi. 
Tietty. 
On myös erinomaisen hyvää. 
Uusittua. 
Ja tuoretta. 

Aika hyvät värit. 
Voisi vaikka apinoida. 
Sisustukseen. 

Tähti on poissa

Aurinko näyttäytyi kahden viikon hiljaiselon jälkeen. 

Riisuin tähden ikkunalta.  

Pian ripustan kevätverhot. 

Hyvä mieli. 

Takamuspaikat varattu

Vieraat ihmettelivät minne istuisivat. En ymmärtänyt. Sillä onhan talossa sohva ja pari nojatuolia raheineen päivineen. Puuduttivat sitten takamuksiaan ruokapöydän tuoleilla. Omapahan on vika. Ei sillä etteikö niillä olisi hyvä istua. Kaikelisäksi huonompiin olen vaihtamassa. Takamustuntumalta. 

Oikeasti. 
Mokomat pölynkerääjät. 
Aina lattialla. 
Vaikka vieraita ei olisi mailla halmeilla. 

Pitää itseään hyvänä

Eilinen päivä meni ompelukoneen äärellä. 

Tämän päivän pyhitin levolle. 

Ja itselleni.

Hah, aivan kuin en joka päivä sitä tekisi.  

Hoidin jalat, hiukset ja kasvot. 

Oikein kuorin ja öljysin. 

Ajan kanssa. 

Jep. 

Liian harvoin. 

Mutta pidinpähän. 

Itseäni hyvänä. 

Ja sain hyvän mielen. 

Jos en muuta. 

Niitä sileitä,  

rypyttömiä kasvoja, 

vauvan pepun pehmeitä kantapäitä 

sekä haarattomia, kiiltäviä hiuksia. 

Sain eilisiltana kutsun erään nappisilmäisen tytön syntymäpäiväkekkereille. Kaupoille en enää ehtinyt, joten jotain muuta oli keksittävä ja hyödynnettävä kangasvarastoa ja omaa viitseliäisyyttä. Joista itse viitseliäisyys ei ollut enää kovin korkealla koko päivän ommeltuani muuta työlästä ja hermoa raastavaa. Joten tuli kassi. Polkkamaisesti. Niin simppeli. Että tykkään. Toivottavasti nappisilmäkin. Vaikkei olekkaan pinkki. Kun kätköissäni ei ole kovin tyttömäistä. Ja pinkkiä. 

neljätoista nolla kaks

Ystävät. 

Kuin villasukat. 

Syystä että. 

Te tiedätte. 

Jokainen tietää, jolla on ystävä. 

Ja kaikilla on. 

Ystävä. 

Se on vaan niin. 

Että ilman ystäviä. 

Elo olisi kurjaa.  

Kiitos, että olette. 

Ystäviäni. 

Mainiota Ystävänpäivää Sinulle. 

On esitetty, että ystävä olisi lyhentynyt sanasta yskättävä. Yskätä olisi tarkoittanut 'painaa rintaa vasten'. Yskätä-verbin olemassaoloa ei kuitenkaan ole voitu näyttää toteen. Yskä on tarkoittanut rintaa tai syliä, ja vasta myöhemmin se on saanut sairauteen viittaavan nykymerkityksensä.^[1] Toisen selityksen mukaan ystävä olisi partisiippimuoto oletetusta verbistä ystää tai yskätä, joka juontuu germaanisperäisestä lainavartalosta wunskja- 'haluta, toivoa'. Kumpikaan selitys ei ole välttämättä tosi.[2]

Nämä viisaudet löysin täältä. Mistäpä muualtakaan. 

Oli

naisten viikonloppu. 
Tehtiin käsitöitä. 
Syötiin makeasti.  
Oli mukavaa. 
Jätte mukavaa. 

Yks reppana sairasti. 
Me muut varmaan kohta. 

Liikkuva lumisadealue

Tuli taas lunta. 

Ainakin kakskytä senttiä. 

Ovat rikkoneet aitani. 

Joko lumi tai traktori. 

Molemmat. 

Väittäisin. 

Saisi hävjoko(e)tai(i)tä molemmat. 

Sekä aidan jämät. 

Että lumi. 

Sillä pihapuuni ei tiedä, 

kasvattaakko silmuja vaiko eikö. 

" Huomenna päivällä etelästä alkaen jälleen lumisadetta. "

Väsyviikko

Kahvi on pelastukseni. 

Ja. 

Huomenna tulee vieras. 

Huomenna myös viikon vika työhuki. 

Ylihuomenna lisää vieraita. 

Ja kyllä puikot kilkkaa. 

Kieletkin. 

Taitaa väsymys unohtua. 

Ja ylityöt. 

Rikki

Se oli liikaa vaadittupyydettyluultuhaluttu, 

että taulu olisi pysynyt seinällä. 

Ei se sinne edes ehtinyt. 

Vasara vasta esille otettu. 

Ja taululle sopivaa paikkaa tuumattu. 

Kunnes lipsahti. 

Ja nysse o rikki. 

Saattais suakin ärsyttää. 

Että se siitä leppoisasta lauantaista. 

Toista en edes yritä seinälle. 

Alan ompeleen. 

Sen taidan. 

Jos taidan. 

Pakastenisua

Ihan kohta on Ruuneberit ja laskiainen. Toisen päivän herkkua en osaa tehdä tai luullakseni en ole löytänyt kyllin hyvää reseptiä (juu, näin se tais mennä), kun taas toisen taikinaa en millään vaivautuisi vaivaamaan, joten helmikuu mennään pakastepullilla (ellei mamma tule leipomaan) kivuliaan tammikuisen tontonin jälkeen. Kyllä maistuu. Kerma pelastaa tumman puhuvat kaunokaiseni. 

Ja se joka luulee muistavansa, että helmikuusta viikko vielä tontonia, muistaa mitä ilmeisemmin täysin väärin. Joskus huono voi olla muisti. Myös sinulla. 

Keitän kaffet. 

Harmaa päivä. 

Siksi, 

lepposaa lauantaita. 

Lorvitaan vaan. 

Jäte

Toisen kaatopaikkajäte, toisen aarre. Kunhan sen saisi vielä joskus laitettua mielikuvan mukaiseen kuntoon. Nyt menköön jonkin aikaa puhtaaksi hinkattuna. Son komia. Tein viime viikolla toisenkin löydön, joka myös kaipaa päällensä asua, virkattua sellaista. Auton käytössä on puolensa. Nurkat täyttyvät jos jonninlaisella rojulla. 

Kun ilmoittaudun vapaaehtoiseksi jätteen kotiinsa viejäksi, pitivät minua hölmönä. Kun kerroin aikeeni kunnostamisesta, yllättäen sen jälkeen jätteelle olisi koteja useampiakin kuin omani. Odottavat nyt jonossa oveni takana kunnes muutan tai muuten vaan kyllästyn jätteeseen. Hienoa kierrätystä. On. Jättebra. 

On. Sohvakin on jonkun jäte. Eikä sitä ole vieläkään maalattu. Koska haaveissa uusi. Kun voitan lotossa. En lottoa.