Hupskeikkaa. Son toukokuu puolessa välissä. Eikä ainoatakaan postausta may:an kuukautena ole tullut. Josta olenkin saanut kommentteja erinäisiltä tahoilta. Ei vain ole aika riittänyt. Kaikkeen tähän. Myös kiinnostus. Ollut kovasti miinuksella.
On mennyt pääsiäinen, on vappu, äitienpäiväkin. On tapahtunut suurta ja paljon pientä. On ollut öljypohjaista maalia sormissa ja nenänpäässäkin. Ja se katku. Täällä huushollissa. On ollut karmaiseva. No, on leipomalla koitettu poistaa katkua. Mutta. En enää koskaan. Leivo munkkeja. Älkää kysykö miksi.
On ihailtu valkovuokkoja. Niitä on täällä ollut. Miljoonia. On koukututtu marikirppikseen ja instagramiin. Ensimmäiseksi mainittu on kallis koukku. Vaikkakin kirppis. Mutta roikkuupahan kaivot sitä myötä ikkunassa. Ja pian on vaihtaa siihen vatruskaa. Muijaakin löytyy ja tipahtipa postiluukkuun onnea etsimässä-kangastakin. Huh. Mitäkö teen niistä. En tiedä. Kai mä jotain niistä keksin.
Tänään lähti vihdoin sohva. Joka on pölyttynyt makkarissa puolisen vuotta. Lähti myös nojatuolit. Samalle pariskunnalle. Täällä on avaraa. Tilaa hengittää. Naapuri kysyi, muutanko, kun sohvaa kärryihin kärrättiin. Joo, muutan. Joskus. Ihan varmasti. Kittilän neiti, sori sohvaamusistuutus & nojaaamustuoliimuksiin poismenon johdosta, soittoa ei tullut. Koskaan. Ja terkkui Espanjan pimulle, joko ostit lentoliput Suomen kamaralle. Mulla ei enää tärise kädet. Ni.
Riittääkö.
En keksijaksaviiti nyt muuta.
Mitä teille?
