Vuoden viimeinen päivä

Otsikosta tulee mieleen Pieni tulitikkutyttö. Oi ja niisk. Meikäläinen kuunteli sitä lapsena, ihmetteli ja oli surullinen. En tajunnut sitä. Silti pidin kertomuksesta. Kuka muu muistaa?

Nyt tarttis varmaan kelata tän vuoden jutut. Tehdä jotain kollaasia tmv. En jaksa. Viiti. Moniko tekee taas lupauksia alkavalle vuodelle. Mä teen sitä ja tätä ja lopetan sen ja sen ja varsinkin sen yhen. Yhhyh. Mä en lupaa mitään. Vaik varmaan oliski hyvä luvata. Olin mä joskus aikonu josko uskaltautuisin kokeilemaan sushia. Se jää nähtäväksi.

Pauketta on kuulunut jo useampana päivänä. Varsinainen tulitus alkoi tänään het kello kuus. Ei tienny misä ikkunasa ois seissy ja katellu toisten taivaalle leiskauttamia tuhlauksia. Kommeitahan ne on. Ei käy kieltäminen. Ja kiehtovia. Mä pistän nokkani  tuonne muutaman asteiseen pakkassäähän vasta juuri ennen kahtatoista, kunnioitan perinteitä. Ehe ehe. Toiset lähti jo virittelee nuotiota. Maistuis kyllä savun tummentama kärkkäri itelleki.

Se on niin armahat veikkoset siel netin äärellä,

misä lienettekin,

että tää tahtoo toivottaa

ihan vaan jok(k)aiselle Onnellisempaa pian alkavaa vuotta.

Aatto

Se pyörähti jo aaton puolelle, tarttis mennä unille, jotta saa kammettua ittensä ennen joulurauhan julistusta ylös. Perinteinen jouluaatto tulossa. Paitsi talossa ei ole pienten lasten tepastusta. Eikä pukki tule. Niisk. Aikuiset eivät kuulemma tarvi pukin vierailua. No, on se vissiin kuitenkin vieraillut, on meinaan niin paljon paketteja jo kuusen alla. Ja ko eihän niitä pitänyt olla. Kuka ei oo totellut?



Joulurauhaa kaikille.

Nauttikaa.

Levätkää.

Ja syökää hyvin.

Kahdeskymmeneskolmas

"Itse päätän

minkä kokoisen joulun

kotiini valmistan."



Kahdeskymmenestoka

"Joulukortti kertoo

että vielä muistetaan."



Kahdeskymmeneseka

Kolme yötä.

Ihan ite laskin.

Lähen ostaa maksalaatikkoa.

Ja hakemaan junalta

ensimmäisen jouluvieraan.



Kahdeskymmenes

"Kutsu tulla tekemään

ilahduttaa enemmän

kuin valmis lahja."



Naurujoogaa

Väsyneenä kotiin. Avaan koneen. Luen jotain. Ja kappas.

Tsiikatkaapa.

http://www.iltasanomat.fi/videot/ulkomaat/hysteerinen-nauru-leviaa-metrossa---tata-et-voi-katsoa-kikattamatta/vid-1288436471849.html

Vedet silmissä nauran.

Ja yks on ihan ölövinä.

Jännitysnäytelmä ohi - VOITTAJAT ovat

Tattada tattaa daa.
Se oli fanfaari,
jos ette sävelmästä päässy kii.

Arvonta on suoritettu.
Kiitos kaikille osallistujille.
Teitte arvonnasta arvonnan.
Voittajat ovat selvillä.
Mua jännitti. Ihan hirviästi.

Duffy the bird.

Ben the bird.

TiinaKaisa tuumas joulun väreistä näin:
Kyllä se joulun väri on valkoinen..ripauksella havunvihreää.
Sekaan mahtuu myös sopivasti mustaa!

Ja Ti taas näin:
Joulun värit ovat meillä turkoosi ja vihreä
(kun olen niin laiska, etten jaksa mitään perinteisiä verhojen vaihtamisia ja muita juttuja
-ja sitä paitsi sattuneesta syystä sinisävyisiä, eli melkein turkooseja,
koristeita tulee nyt joulukuun aikana ovista ja ikkunoista ;).

Elikkäs TiinaKaisa ja Ti, laittakaas mulle sähköpostia (luonteenlaatuinen@gmail.com) mihkä laitetaan paketit tulemaan. Ja te ootta onnellisia. Olitta ainoita jotka esititte toiveen haluamastanne korusta. Ja arvat nousivat tietty päinvastoin, kunnes muistin, että jollain oli toiveita. Ja te olitta just te! Aika sattumaa. Aika Joulua. Taikaa.

 

Yhdeksästoista

"Mikä joulussa maksaa,
seimi vai oljet?"

Jouluko komerossa

Meikä vietti eilisen päivän komeroissa. Olin aika epätoivoinen. Tavaraa pursus. Ja niin väärillä paikoilla. Komeroissa olo oli aikaa vievää puuhaa. Mutta tuloksellista. Ei, en vietä jouluani komerossa. Siksi en siivonnut. Vain oman mielenrauhani vuoksi. Ajattelin siivouksen vastapainoksi istua illan kynttilän lomassa joulumusiikin äärellä (ja suklaan - sanomattakin selvää). Liikaa toivottu.

Tavaroita siirrellessäni paikasta aa paikkaan bee tein löydön. Olin unohtanut jotain tärkeää. Valmistaa pikkulikan mekon. Joka pitäisi olla jo paketissa. Ei auttanut ku nostaa ompelukone pöydälle saunan jälkeen ja hurauttaa mekko valmiiks. Nyt se on paketissa ja huomen perillä. Tilaajalla oli suuri luotto meikäläiseen ku lätkäytti aikoinaan rahat pöydälle ja pyys toimittamaan perille. No, viel se kerkee ja oon luoton arvoinen. Kröhöm ja heh heh.

Eiks mul oo makee kaulus? Ovelasti käytetty printtiä hyväksi.

Muistakaa että ARVONTA loppuu tänään kaksneljä reikä reikä. Viel ehtii osallistua, jos kiinnostaa. Ja te jo osallistuneet, tulkaa het huomisaamuna kurkkiin tänne josko onni olisi suosinut. Tahtoisin saada paketit huomenna postiin, jotta ne olisi Sinulla perillä ennen joulua. Eiks jee!

Ja tervetuloa uudet ihanaiset lukijat!

Kahdeksastoista

"Hyvän joulun toivotus

läikäyttää lämpimästi

läpi jäätynyttäkin."

Seitsemästoista

"Joulu tulee

vaikka en ehdi saada

kaikkea valmiiksi."



Muistoja pakettiin

Koska minä en siivoa komeroitani ainakaan vielä, tutustuin mamman joulupuuhasteluihin. Mitä näinkään. Ja koinkaan. Ei, ei siellä leivottu eikä niin kovasti kuurattu kattojakaan, vaan varastosta oli ilmestynyt laatikkoa laatikon päälle olkkarin lattialle. Oih. Sisällöt olivat aarteen veroisia. Enemmänkin. Varovasti tunnekuohun vallassa nostelimme meidän vanhoja leluja, kenkiä ja vaatteita laatikoista. Mä oisin tahtonut omistaa kaiken. Useasta totesin, tää ainakin on mun, mä vien tämän. Ja mitä sainkaan kuulla, joo on se ehkä sun päällä ollu mut ei sitä sulle oo hankittu vaan isosiskolle. Voi räkä. Näistä tulis niin tappelu (jee jee), joten aateltiin kääriä ne pakettiin. Jouluylläriä konsanaan. Onneks mamma muistaa suunnilleen mikä on kenen oma, ni ei tartte ruveta arpoon ja saattamaan sen seurauksena kenellekään pahaa mieltä.

Nyt tulee miljoona kuvaa, tosikot älkööt vaivautuko niitä kurkkimaan!

Onko liikkiksiä? On mustakin. Noi vimpat kengät on mun. Niin mun. Ja näkisittäpä kaikki mekot ja potkarit mitkä mun paketeista tulee avautuu. Jes, näin ollen meikäläinenkin saa paketteja vaik ei oo aina muistanutkaan olla järin kilttinä. Yrittänyt kyllä.

Kuudestoista

"Pesemättömät ikkunat

siivoamattomat komerot

kirjoittamattomat kortit

leipomattomat lusikkaleivät

täyttävät pään

eikä sinne muuta joulusta

mahdukaan."

Ps. Korttiloiset ovat sentäs Kustin kyydissä. Jee. Komeroiden kimppuun siis. Tai huomenna tai yliyliylihuomenna. Tai joo, ei se joulu sinne kurki tahi lurki. Jääköön.



J O U L U A R V O N T A

Meikä on tovin jos toisenkin miettinyt arvontaa. Sysäsin sen syrjään aatoksistain, koska ajattelinpahan vain että josko se on sitten kalastelua kommenteille ja lukijamäärän kasvulle. Mutta hei. Onhan se juuri sitäkin. Mut on se vaan niin että tää blogisti tykkää myös antaa syrämestään lahjoja (joo, läheiset tietää myös että olen pakahtumaisillani onnesta jos minut yllätetään lahjalla tai tuliaisella ü ). On kiva siis antaa ja saada. Näinhän se menee.

Mun blogia on käyty kattomas kakstuhatta kertaa. Se on mulle paljon. Ilahtunut olen joka käynnistä. Onhan tää ura ihan alussa, tiedostan etten ole vielä löytänyt omaa tapaani toimia täällä. Enkä ole kategorisoitunut vielä mihinkään. Katotaan josko siihenkin tulisi joku tsydeemi vai jatkanko jorinoimalla sitä mitä mieleen putkahtaa.

Teistäkin olisi kiva kuulla jotain. Vink vink.

Mutta lupasin arvonnan. Joten tuumasta toimeen.

Arvonta ei ole vallan pitkäkestoinen. Ajattelin että se saisi loppua joulukuun 18.päivän kääntyessä yöksi. Jotta ehtisi jouluksi perille. Sulle.

Arvontaan voi osallistua kertomalla oman joulunsa värin.

Anonyymit kommentoijat (muista nimimerkki) saavat yhden arvan.

Mahdolliset uudet lukijat saavat kaksi arpaa.

Nykyiset lukijat (teitä on seittämän) saavat kolme.

Lisäarvan saa linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa.

Auta mua kertomalla montako arpaa sulle kuuluu. Tack.

Arvon erikseen kaksi isoa kaulariipusta, jotka on suunnitellut Tiina Hakala ja Adam Rowe. Nämä suositut korut on valmistettu akryylimuovista laserleikkurin avulla. Käy ihmeessä katsomassa Titimadamin sivuilta muitakin ihanuuksia. Itse ainakin rakastan näitä.

Onnea arvontaan itse kullekin säädylle!

Mua jännittää.


EDIT. Arvonta suoritettu. Voittajat ovat TiinaKaisa ja Ti. Kiitos osallistujille!

Viidestoista

"On aika kiittää

arjessa kohtaamistaan

enkeleistä."



Korttiloiset

Hesan reissu oli hyvä - rentouttava. Ja uusia ideoita luova. On sielä tällaselle täti-immeiselle (joka on vuojen päivät asunu omasta mielestään korvessa ei minkään keskellä) paljon kateltavaa ja ihmeteltävää. Ihan oli olo ku ulkomailla konsanaan. Ei lumestakaan ollut tietoa. Mutta ajatella, kaveri hytisi parin asteen pakkasessa kylmyyttään. Kehtasikin. Pohjoisen kasvatti.

Myyjäiset ja markkinat kierrettiin. Pukin konttiinkin löytyi vielä ne viimeiset täydennykset. Jonnekkin taidenäyttelyn avajaisiinkin tuppavuin. Toiset olivat koreina. Minä heiluttelin märän tukkani kuivaksi ja olin olevinani. Sain huvittuneita silmäyksiä, mutta koska kutsua ei pyydetty esittämään oletin avajaisten olevan kaikille avoin tilaisuus. Joo, meikä on landelta. Ja sen huomaa.

Päätin etten tänä jouluna muista ketään kortilla. Eilinen junamatka kaikessa pituudessaan horjutti päätöstä. Josko sittenkin. Tänään teetin kuvat. Ensimmäiset mitkä koneelta löytyivät. Ostin (vihdoin kauan haikailemani) ihanaisen Dymon ja naputtelin innoissani tekstejä. Kun kaikki oli naputeltu, huomasin kurkata valokuvien toiselle puolelle, ja mitä silmäni näkivätkään. Ou nou. Sinne minne olin suunnitellut tekstin jne. oli kehittäessä lätkäisty meikäläisen sukunimi kuvan nimien ja päivämäärien kera vinoon ja väärin päin. Jee. Tartti sit kehitellä ideaa. Ja kappas kappas. Kaivoin kaapin uumenista leimasimen, näpräilin tuhottoman pienien kirjasimien kaa ja leimailin kaikki about viiskytä korttia suoraan kuvapuolelle. Helppoa. Ja mikä ihaninta - tuli pätevä fiilis, oon aina halunnut konttorirotaks. Joo, mut dymon tekstit jäivät käyttämättä. Jospa muistaisin ens vuonna ne hyödyntää kortteihin. Jos teen. Teen kuitenkin. Ja taas aijon tehdä ajoissa. Tietenkin.

Ps. Huomenna aijon lätkäistä tämän blogin ihka ensimmäisen (jospa ei kuitenkaan viimeisen) ARVONNAN pystyyn. Että olkaahan kuulolla jos sattuis kiinnostaa. Itteä jo vallan jännittää tää tuleva!

Neljästoista

"Olisiko minulla varaa

antaa vähemmän paketteja

ja enemmän omaa aikaani."



Kolmastoista

"Jouluna kukaan ei ole

liian vanha leikkimään."

Kahdestoista

"Oikean joulun

tunnistaa jo tuoksusta."

Yhdestoista

"Adventtina on lupa

pysähtyä odottamaan."

Kymmenes

"Joulu alkaa

kun kuusi puetaan

juhlaan."

Yhdeksäs

"Pimeän voi valaista
ja kylmän lämmittää."

Ihan hermona

Saamaton viikko. Mä en muista mitä kaikkee mun piti muistaa.

Hermot on ollut turhan kireellä tällä tätipahasella. Kiire sitä teettää. Tai saamattomuus. Tai molemmat. Tai ihan kaikki. Joskus siihen ei tartte kyl syytäkään. On vaan ihan hermona. Varsinkin jos tulee parturista ja on istunut siel reilun tunnin ja toteaa peiliin katsottuaan et hiuksia ei oo kyl lähteny yhtään mut onpa rumat punaset jälet niskasa. Auts.

Kuitenkin.

Tänään kaikki puhkesi nauruksi. Ja kiire loppui. Kiitos.

Söin Sinistä ja lauloin tullessani.

Huomenna Hesaan. Käyn ainakin Ornamon Design joulumyyjäisissä. Se on varma.

Kahdeksas

"Opettelen ajattelemaan

enemmän ja tekemään

vähemmän."



Seitsemäs

"Oikea joulutähti

ei sammu

sähköhäiriöön."



Kuudes

"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta."


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kutsu tuli että läjähti

Kävin hakee postin.

Ihmettelin kirjekuorta. Pulssi kiihtyi asteikolla yhestä kymppiin ni ainakin yhteentoista. Eikä, minkä oon unohtanut. Montako kirjaa palauttamatta. Minkä suuruinen lasku napsahtaa. Vaiko mitä ne multa sieltä vielä perii. Ahistava laitos. Ja vieläkin tuntuu siltä :)

Ei ollut minkäänmoisella perintäasialla, eikä vaatimustasolla kirje putkahtanut postilooraan vaan ihan mukava kutsuhan sieltä tupsahti. Hiukka jälkijunassa vaan. Niin, eikä se ollut kutsu linnan juhliin, ei. Enkä kyllä tiiä missä vika, haukkuisinko taas postia vai jotain muuta tahoa. Tulihan tääkin about kuus kuukautta myöhässä. Ei meikäläinen enää lähe valmistujaisjuhliin, ne on jo ajat sitten juhlittu. Että kiitosta vaan! Kieltäydyn mitä kohteliammin kutsusta. Juhlikaa te siellä tuoreempia valmistuneita!

Kahdeksansivuinen tahokas - tä

Näitä on niin nähty eri blogeissa. Joku on uskaltautunut itse kokeilemaan näiden väkertämistä, joku taas on ostanut näitä kirppikseltä, myyjäisistä tai mistä lie, joku myy näitä verkkosivuillaan ja joku vaan haaveilee. Niin ja kaikki ei voi ymmärtää näiden päälle ollenkaan. Osa näistä on aitoja ja osa taas niin muovia ku olla voi. Silti hienoja. Voi vaan vanhoista harmaahapsisista kättentaitajista tuntua aikamoiselta raiskaukselta nää muoviset versiot. Sori.

Ohjeen mukaan osasin toimia ja valmista tuli yhdestä, kahdesta ja kolmesta oktaedristä, mutta minkälaisia niistä tuli niin se onkin eriasia se. Hmm, jätänkö haaveilut isosta isosta himmelistä sikseen ja alan järkevämmille hommille näin vapaapäivän kunniaksi vaiko jatkanko kehittymistä näissä himmelien perusosissa. Se jää nähtäväksi. Sitä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä ne saa oljista näitä tehtyä ku eiks ne halkee ja säry, ku meinaan notta kyllä näitä tulee käsiteltyä kovin ottein ja ne solmut, pitäähän ne lujasti vetää umpparille. Tietty. Onneks mulla on muoviset pillit. Että näin.