RoinaRoope

Radio pauhaa. 

Yritän keskittyä kaappien sisällön läpikäymiseen. Eilen alkoi kirppis Turussa siskon suosiollisella avustuksella. Tänään laputan loput ja toivon parasta. Kolikkojen kilinää ja avaria kaappeja. 

Aivan liian isot neliöt yhdelle hengelle, totean. 

Aivan liian paljon tavaraa yhdelle hengelle, tuskailen. 

Aivan liian paljon käyttämättömiä. Turhanpäiväisiä. 

Aivan liian paljon. 

Kaikkea. 

Sullon 

siniset kassit 

täyteen. 

Roinaa. 

Haiku olo. 

Taidanpa päräyttää tässä joku päivä tavaroiden vähenemisen kunniaksi myös arvonnan. Eräästä, jota en koskaan saanut palautettua, vaikka sainkin väärän tuotteen. Jotain saattais kiinnostaakin. Se on House Doctoria. Että, juu. 

Yövalvomista

Viime yönä ensimmäistä kertaa silleen kunnolla olisin tahtonut peittävät verhot ikkunoihini. 

Katolla käveltiin kello kolme. 

Kuu killotti sen jälkeen vieden viimeisetkin unen rippeet. 

Ei siinä enää auttanut siepparit ei moiset. 

Aamulla väsytti. 

Nauratti. 

Ärsyttikin. 

Keskiviikon helle

On varmaan niin kova helle, että sekä pää että tietokone tökkivät. 

On keskiviikko. 
Kävin kaupassa. 

Lomakampa

Mittumaarin jälkeen unta riittäisi vaikka ja kuinka. 

Lomaan kaksi viikkoa. 

Palkallinen, 

täyspitkä, 

ansaittu loma. 

Ensimmäistä kertaa kolmikymppisessä kropassani. 

Taidan ostaa kamman. 

Sen suven suloisuutta

Ei ollut portinpielessä juhannuskoivuja, 

ei saunavihtaa, 

koko juhannussaunakin jäi kokematta. 

Ei kerätty luonnon kukkia maljakoihin. 

Saati tyynyn alle. 

Ei ollut isukin savustamaa lohta, 

ei mamman mansikkaraparperipiirakkaa. 

Ei ollut veljen vaimon tuomaa heraa (juustokeittoa), 

ei toisen taitajan kookosraparperipaistosta. 

Ei ollut ainuttakaan itikan surinaa. 

Ei käen kukuntaa. 

Ei ollut. 

Vaan olipa, 

juhannussalko, 

lupiini pullossa. 

Siskonpedit lattialla. 

Oli piknikkiä. 

Salaattia. 

Oli pikkusiskon vadelmabanoffeeta. 

Jäätelöä.  

Oli eväiden tekoa. 

Kauniita kattauksia. 

Oli merta. 

Veneitä. 

Hiekkaa. 

Kallioita. 

Tammisaarta ja Hankoa. 

 

Punaisia olkapäitä. 

Auringon pistoksia. 

Karanneita päähineitä. 

Valvottuja öitä. 

Ja ihan parasta seuraa. 

Paljon iloa. 

Ja naurua. 

Unohtumaton, 

erilainen 

juhannus. 

Pitäisi

Talonväki tuntuu olevan laiskaa sorttia, vaikka jokaisen meistä pitäisi olla siivoamassa. Yksi voisi imuroida, toinen pyyhkästä pölyt ja kolmas antaisi mopille kyytiä. Yksi tärkein tekijä puuttuu talosta, orkanisoija. Muutkin. Ne siivoajat. 

Mutta hei, en ole seuraa vailla. Sellaista seuraa, hmm. Tänne blogiini tullaan jostain seuranhakupalstoilta, juu. Tiedoksi vaan teille, että seuraa on. Riittävästi. 

Harmaa päivä. 

Etsin reseptejä. 

Odotan juhannusvieraita. 

Pitäisi. 
Olla siivoamassa. 

humor

Juoksukoulu on ohi. Olin kuin rapu. Mutta juoksin. Ja mutkan takana kun kukaan ei nähnyt, kävelin. Jotta sain sykkeen alemmaksi. Meinaan, että oli nousevaa sorttia toi sydämen hakkaus. Huh. Asteita oli yli kakskytä. 

Porukalla asetimme tavoitteen syyskuulle. Ope meinas, että välitavoitteena voitais myös joku runni ottaa. 

Katselimme pilviä. 

Ihan huumori, että olin. 

Juoksukoulussa. 

Ja että tavoite on olla. 

Muutakin kuin sohvaperuna. 

Raivolla eteenpäin. 

Vai miten se oli.