Kesäkassi

Kevät on siitä mukavaa aikaa, että ihan vaan hätäisillä kauppareissuilla voi törmätä vaikkapa pihakirppiskylttiin tai kaupan sisäpihan outletmyyntiin. Ja vaikka mitään ei tarvitsisi, usein sieltä kotiin kannettavaa löytyy. Niin, jos sattuu euroja hilluu kukkarossa. Minä kulutin hiustenleikkausrahani poistomyynteihin, ku halavalla sai. Vaikkapa tämä kuvissa esiintyvä kassi, joka Luhdan merkkiä sivussansa kantaa, lähti eurolla. Oiva kesäkassi. Keltainenki vielä. 

Runosielu

Äitini kirjoittaa runoja. 
Hän pukee ajatuksensa sanoiksi. 
Taitavasti. 
Muutamin sanoin. 

Luin juuri muutaman. 
Ja vuodatin kyyneleet.

Ja minä, 
tuo kauas puusta pudonnut, 
kirjoitin korttiin 
perusonnittelut. 

Kiitos mamma, 
elämästä. 

Onnellista Äitienpäivää jokaiselle Äidille! 

Projektipäivä

Aivan kuin uusi maisema

Päivän surinat paketissa. 
Illan ohjelma murinaa. 
Ellei jopa karjuntaa. 

Varo vaan Ilja. 

Mukavaa viikonloppua penkki(mieluummin sohva)urheilijalta. 

Kone sen keksi

Pitäisi olla akkunoita pesemässä. 
Mutta kaksi pahettani, 
pitävät pauloissaan. 

Kone ja keksi. 
Verraton yhdistelmä. 

Paitsi että. 
Niskat jumittaa. 
Eikä viisarin värähtäminen ylennä mieltä.  

Käen riemumieltä

Aamulla en muistanut, mitä käen kukunnasta lasketaan. 

Joka tapauksessa yli sataan päästiin. 

Sitten tuli uupumus kukkujallekin. 

Ja myös minä, kipitin kotiini - peittoni suojaan. 

Enkä kukkunut. 

Kun muistin. 

Kuolosta kertoo. 

Mutta minä, tarunhohtoisille uskomuksille partaani nauroin. 

Ja heräsin. 

Kuten lehdet puissa. 

" Käki kukkuu siellä ja kevät on.. "

Käki kukkuilee,

Riemahuttelee

Oman kultans’ mieltä;

Vanhus, neitonen

Istuu, kuunnellen

Käen riemukieltä.

»Kuku kauvemmin

Lintu ihanin,

Ikäin aikaa soita»,

Näinpä vanhus vaan

Lausuu lukeissaan

Käen kukunnoita.

Neito lempens’ kanss’,

Ollen toivoissans’,

Kuiskaa vanhan luona:

»Kuku kerta vaan,

Niin mä kultain saan

Omaks tänä vuonna».

Kun se monesti

Kukkuu sulosti,

Vanhus riemuu sille;

Mutta neitonen

Lausuu huoaten:

»Terve kyöpelille!»

Kerran kukahtaa,

Silloin neito saa

Riemun rintahansa;

Mutta harmaapää

Polvens’ nöyristää,

Oottaa hautoansa.

Kustavi Grotenfelt 1899

Avovarvoin

Ihan vaan pakko hehkuttaa, 
että kerrankin säätieteilijät tiesivät mitä lupasivat. 

Son kakskytä. 
Ja sillä sipuli. 

Postin voi hakea. 
Ilman kenkiä. 
Varpasillaan. 
Jos ei säiky, 
naapurin eläinten jätteitä kulkureitillään. 
Olen päättänyt karaistua. 
Ja kulkea. 
Olla ajattelematta. 

Koska on kakskytä. 
Ja jossain vaiheessa enemmänkin.