Etsivä löytää

Kun etsii jotain tärkeätä yli tunnin vaikka pitäisi olla ajat sitten jo mennyt määränpäähänsä. Kun etsinnän tuoksinnassa on myllännyt kämpän, komerot ja mielen sekaisin. Kun se etsitty asia, seikka tahi tuote löytyy olkkarin tuolilta, siitä selvittämättömästä paperipinosta. Kun ei voi ketään muuta syyttää kuin itseänsä. 

Kun kahvimaito on finaalissa. 

On ihan pakko vielä  istua koneen äärelle. 

Ja vastata sähkötarjousmailiin. 

Tehdä vähän muutakin. 

Kiire on loppu, kun tiedät olevasi jo myöhässä. 

Se jokin hukassa ollut, mutta raivon myötä löytynyt, on lahjakortti, joka menee vanhaks ihan just. Taidan ostaa maton. Jos sopiva osuu kohdalle. 

Viikonloppuja kuomat. 

Juorukerho

Eilen kässäkerhoiltiin tunnelmallisessa kahvilakuppilamikäliemiljöössä. Inspiroiduin talon hirsiseinistä ja pöytälevyyn maalatusta shakkilaudasta. Virkkasin ja purin tyynyntekelettä. Söin viinerin ja juorusin. Itse asiassa juorusin paljon. Ja se teki hyvää. Ihastelin kaverin valmista myssyä. Nauroin. Hämmästelin. Tuhahtelinkin. Lupauduin suunnittelemaan erääseen julkaisuun kannen yhdessä toverin kanssa. Kyselin josko joku kerta tekisimme hulavanteen avulla maton. Vanhoista topeista ja paidoista. Puhuin ruotsinkieliselle vauvalle suomea. Jäädytin varpaani viileällä lattialla. Peruutin pieneen toilettiin. Varasin Tallinnan matkan. Kässä Juorukerholaisten kera. Yövuorossa väsytti.  

Kuin 

lanka kerälle 

kiertyy päivämme 

yöhön, 

yö päivään, 

ajatus 

tuuleen... 

menneitä 

unohtamatta. 

Novita, Hanko-langan vyöte

Shhhh

Voiko aurinkoa komentaa kuin lasta. Olemaan hiljaa. Shhhh. Että yövuorosta uupunut ei heräisi liian varhain. Kolmen tunnin unet eivät ole riittävät. Huomaan sen viimeistään seuraavassa vuorossa. Suihkussa vaahdotin hiukset kasvoaineella. Eiväthän ne vaahtoutuneet. Vallan takkuuntuivat. Innostuin leikkaamaan sähköllä kuivatetut silmille pyrkivät kutrit oransseilla keittiösaksilla. Otsahiuksiksi. Lyhyen läntiksi. 

Onko kesälläkin näin hurjasti pölyä. 

Taidan hilpasta kässäkerhoon tunteja aikaisemmin. 

Fiilistelyä

Viikonlopun aikana  

kohtasin mainioita kanssakulkijoita, 

kirppistelin tuotteliaasti,   

söin munkkia,  

lenkkeilin tuulessa ja tuiskussa, 

saunoin kahdesti, 

yskin yöt täydenkuun kunniaksi ja 

mikä ikävintä, älykäs puhelimeni pimeni eikä ole herännyt tähänkään päivään.  

Kotona siemenet olivat kasvaneet vihreiksi. 

Käsittämätöntä, että yövuorosta lähtiessä päivä oli kirkas ja aurinko suht´ korkealla. Takatalven tuomat lumivaipat heijastivat valoa, että sai vallan silmät sikkarassa kulkea. Eipä tässä unille malttaisi millään alkaa. Fiilis kohdillaan. On. 

Aurinkoa päivääsi.  

Kirppuja ilmassa

Tämä aurinkoinen, lämmin ja niin keväinen viikko on mennyt nopeasti neljän seinän sisällä pää ja kädet komeroissa jos toisissa. Ei, ei täällä kevätsiivoja tehdä. Vain inventaariota ja poistoja. Paljon poistoja. Kirppispöytä on varattu ja luulin, että tätä kamaa olisi vallan paljon mistä kilahtelisi kolikoita mun tyhjääkin tyhjemmän kukkaron pohjalle. Mutta ei. Eihän tätä enää kovin paljoa ole mistä raskii luopua. Pidinhän vuosi sitten erittäin tuloksellisen kirppariviikon. Tai anteeksi, pikkusisko piti. 

Joka tapauksessa levisihän se homma käsistä. Että olisin vain etsinyt myytävää kamaa. Tuli työhuone siivottua. Ja kangaslaatikot perattua. Siinä olikin hommaa. Huh. Vieläkin aivastuttaa. Ei muuten tee hyvää tuo katupöly flunssan jälkeiselle kuivalle ja hakkaavalle yskälle. Ei. No, säätiedotus onkin luvannut vähän vaihtuvaa keliä, jottanotta kyllä tämä tästä. Ja tennarit piiloon. 

ps. Jos appelsiinin kuoriminen nyppii, purista se mehuksi. Superia. Ja aitoa. 

Pöpöt poissa

"Kyllä ihmeitä tapahtuu, mutta yleensä niiden eteen saa tehdä tavattomasti töitä." 

Koko päivä duunattu imurin ja rätin kanssa. Ennen taloyhtiön julkilyömää hiljaisuutta imurin laulu loppui, sentään. Kyllä nyt on raikas koti. Ja pöpöt poissa. Viikon kestäneen lentsun ja yltiöpäisen väsymyksenkin haihdutin mattojen tamppauksen yhteydessä leijailevien pölypilvien sekaan. Pysyköön siellä. En tarvitse jälkitauteja. 

Lintujen tsirputuksesta ja kevään tulosta huolimatta olen hankkinut kotiini lisää kynttiläisiä jalkoja, aivan kuin edellisillä ei jo pärjäisi. Poltan kynttilöitä luvattoman paljon - tunnustan - ja edistän osaltani sitä muutosta, joka on näkyvillä kaikkialla. Kuten varhaisessa keväässä tai toisin sanoen olemattomassa talvessa. No, kynttilänjalkoja on kuitenkin kotiutunut, sekä postitse että kivijalkamyymälästä. Kuvissa esiintyvä koivuvanerinen kynttelikkö on taitavan Jasmiinan designia. Eikö oo huippu. Ja mikä parasta. Kruunukynttilät istuvat kuin valetut alumiinisille alustoillensa, perfecto. Tykkään. Voi vanerirakkaus. Kynttelikkö sopii vaneripöydälle kuin se eräs kulunut vertauskuva nenästä ja päästä. Mainiosti. 

Naistenpäivä

Nyt voisi käyttää kulunutta fraasia, että ilma on kuin morsian. Vaihtaa vain morsiamen paikalle naisen. Aamu alkoi auringolla, joten pölyrättiin oli kiiruusti tartuttava. Sen verta paikat huusivat siivousta. Eihän siinä kerennyt kuin hiukan tolun tuoksua saada aikaiseksi, kun jo ulkona synkkeni ja taivaalta satoi räntää. Tuulikin aikamoinen. Sää siis kuin naisen mieli. Yhtä epävakaa. Usein kuitenkin vallan erinomainen. Ja aurinkoinen. Eikö vain. 

Ja ei muuta kuin taas rättiä heiluttamaan. Aurinko puhkaisi pilviverhoon reiän. 

Että mukavaa naistenpäivää Naiset.