Matkavirkkaus

Liikun paljon. En sellaista urheiluliikkumista vaan paikasta toiseen liikkumista, yleensä rautateitse. Yleensä perjantaina ja sunnuntaina. Nämä hetket pyhitän täst edes valkoisille tähdille. Helppoa matkatekemistä. Eikä paljoa paina matkalaukussa. Ja vain yksi silmukka purkautumisuhan alla kerralla. Josko tähtösiä olisi vuoden lopulla viisisataa sata, jotta viittisi alkaa tärkkäilemään niitä. Ja eräs nimeltä mainitsematon tavoite täyttyisi. Hiljaa hyvää tulee. 

Kysykää vuoden lopussa, että onko näitä enemmän kuin (nykyiset) kaksikymmentä. Onneksi ette muista. 

Ohje muokattu oman mielen mukaiseksi jostain Wsoy:n Käden taidot kirjasta. Saa käyttää, mut ei oo pakko. ;)

Rosvo

Viikonloppu oli hyvä. Sopivasti sosiaalisuutta, shoppailua ja saunaa. Sain auton jokski aikaa lainaa. Oli kova pyry. 

Maailmani järkkyi kotiin ajellessani, kun äkkiarvaamatta tienposkesta pisti esiin lukossa oleva pyöräni, hyljättynä. Lumi paljasti isokenkäisen käyneen ikkunani alla varkaissa, mutta kappas, ei ollutkaan honannut, kiirekkö lie tullut, että takakumi on täysin tyhjä ellei jopa rikki. Oli reppana kantanut siihen asti ja sit tullut sellainen järkytys hällekki. Onneks. Jos on pyörän omistaja laiska käyttämään pyörän pumppua niin onpa rosvokin. Jes.  

Jos joskus hairahdutte einesosastolle, jota tuskin tapahtuu, voin suositella tätä. Sairaan hyvää, aivan kuin kotona tehtyä, paitsi parempaa. Ja yhdestä annoksesta jää sellainen tunne, että voi ku olisi ollut enemmän.  

Ahkeraa viikkoa. 

Maistuva uni

Se on viikonloppu. Ajattelin, etten nukkuisi, vaan menisin päivän samoilla silmillä. Hetken puuhailtuani alkaa kuitenkin silmäluomet uhkaavasti tehdä edestakaista liikettä. Varmaan jumppaavat, mokomat. Paitsi eivät jaksa palautua lähtöasemiin. On muutes aika nautinto köllähtää petiin ja tajuta, että toiset aloittelevat päivän askareitaan. Ja meikä vaan uinailee. Hö, nyt se jo maistuu, mä meen ny. Koitan herätä junan kyytiin jossain vaiheessa. 

Reipasta viikonloppua. 

Se on tammikuun vika. 

Kehystetty käärepapru

Eräässä tunnetussa vaatetus- ja sisustusalan yrityksessä kääritään tänä päivänä astiat sen verta kivan oloiselle silkkipaprulle, ettänotta se tahtoi kehyksiin. Sisko laittoi. Ja minä tykkään. 

Että käy ostoksilla. Ja pyydä yks papru rullalle. Ainakin pohjoisessa antavat. Ja ovat ystävällisiä. 

On muutes hauskoja tekstejä. Joka päivälle uutta hymyä. 

" Runoja, aforismeja ja muita hyvän elämän reseptejä kaikilta maailman kolkilta, kaikenlaisilta ihmisiltä." Erään Armin kunniaksi. Tsekkaa täältä. 

"Riittävä yöuni. 

Positiivinen 

elämänasenne ja 

vettä pitkin päivää." 

"Älä tee liikaa suunnitelmia."

Merkkarit

Hengenvaarallisiksi luokitellut mustan puhuvat karkit tulevat takaisin alkuperäisellä reseptillään. En löytänyt pussia vielä kauppareissultani. Olisinpa ostanut jemmaan. Jotteivät vallan loppuisi. Kuitenkin rupeavat fiilistelemään he, joidenka lapsuudessa nämä hävisivät hyllyiltä jos toisilta, niin, paitsi irtsareista. 

Me käytiin ostaa merkkareita Unionilta, pennillä tai kahella.  

Jep, kuva vanha. Eikä merkkaria nähnytkään. 

Kaksineljä

Päivän teemana kaksi ja neljä. Onhan nyt 24. päivä tammikuuta, haa, on kuulkaas viikon päästä tammikuun viimeinen menossa ja useiden tyyppien haikailema helmikuukukkuruu kurkkimassa. 

Kalenteri alkaa täyttyä menoista ja tuloista. 

Alkuvuoden synttäreistä. Muita en muista, tai en jaksa vielä muistaa.  Neljävuotiaan synttärit olin tuosta vaan merkannut päivän myöhemmäksi kuin todellisuudessa juhlapäivä piti oleman, onneksi kortti meni perille oikeana päivänä, vahingossa. 

Mun kalenteri, joka ei edelleenkään roiku seinällä, on Laakea Interiorsin kaksineljä. Mulla se majailee pleksien välissä, jotta huopatusseilla merkkaaminen ei olisi ikuista jälkeä. Aivan kuin vuosi 2013 tulisi koskaan toistumaan, varsinkaan seinälle päätymään. Hahaa. Mutta kätsy kuitenkin tussailla ja pyyhkiä jo täytetyt menot. On. Siistiä hommaa, kuten ei kuulakärkikynämerkkailut. Musta. 

Jos kaksineljä kiinnostaa, voit joko ostaa sitä tai muuta itsellesi. Mutta jos oot niin pihi, ettet raaski tai josko sulla olisi vastapainoksi mun tontonille ostoton tammikuu, ni kuules tätä. Korvat hörölle, jee. Tämä kyseinen grafiikka, jota kaksineljäksi kutsutaan, voi tulla koneellesi, taustakuvaksi. Lataa se täältä. Tämä oli markkinointia omasta halusta. Koska pidän oman kotikotialueeni pienien yritysten puolta. Myös tykkään.  Ostin kalenterin joulun välipäivinä Kokkolan Himmelistä, jota ei enää ole. Oli muutes hieno kokemus. 

Jäätelöauto soittaa kutsulauluaan parkkipaikallani. Lähden ostamaan lahjat kaksi- ja neljävuotiaille kummilapsilleni. Viikonloppuna juhlitaan. Että tekee tiukkaa olla tonton. 

Voima

Auringolla on ihan valtaisa voima.
Se herättää nukkuvan.
Kasvattaa vihreyttä.
Piirtää kasvoille hymyn. Loisteen.

Ja tuo tarmoa.
Tarmoa.

Näyttää se pölynkin.
Ja syksyn laiskuuden, pesemättömät ikkunat.

Hups, jäänyt toivottamatta uudet lukijani tervetulleiksi. 
Joten ootta lämpimästi tervetulleita joukkoon tähän, 
olkaa kuin kotonanne. 
Vanhatkin lukijani, 
olette ihania. 
♥