lauantai 17. joulukuuta 2011

Muistoja pakettiin

Koska minä en siivoa komeroitani ainakaan vielä, tutustuin mamman joulupuuhasteluihin. Mitä näinkään. Ja koinkaan. Ei, ei siellä leivottu eikä niin kovasti kuurattu kattojakaan, vaan varastosta oli ilmestynyt laatikkoa laatikon päälle olkkarin lattialle. Oih. Sisällöt olivat aarteen veroisia. Enemmänkin. Varovasti tunnekuohun vallassa nostelimme meidän vanhoja leluja, kenkiä ja vaatteita laatikoista. Mä oisin tahtonut omistaa kaiken. Useasta totesin, tää ainakin on mun, mä vien tämän. Ja mitä sainkaan kuulla, joo on se ehkä sun päällä ollu mut ei sitä sulle oo hankittu vaan isosiskolle. Voi räkä. Näistä tulis niin tappelu (jee jee), joten aateltiin kääriä ne pakettiin. Jouluylläriä konsanaan. Onneks mamma muistaa suunnilleen mikä on kenen oma, ni ei tartte ruveta arpoon ja saattamaan sen seurauksena kenellekään pahaa mieltä.

Nyt tulee miljoona kuvaa, tosikot älkööt vaivautuko niitä kurkkimaan!




































Onko liikkiksiä? On mustakin. Noi vimpat kengät on mun. Niin mun. Ja näkisittäpä kaikki mekot ja potkarit mitkä mun paketeista tulee avautuu. Jes, näin ollen meikäläinenkin saa paketteja vaik ei oo aina muistanutkaan olla järin kilttinä. Yrittänyt kyllä.


7 kommenttia:

  1. ÖÖÖ huomenta. Tietkö, oot aika upea!
    vautsi.
    Lujin kaikkes.

    VastaaPoista
  2. Ööööö, kiitos ja huomenta Niina Oivi. Tervetuloa tänne! Ja oot lauantaiaamuni pelastus sanoillas, tääääänks.

    Ja Ti, herttasia ne on. Ja soittorasia pelittää täysillä.

    VastaaPoista
  3. Nyyhkyttää jo valmiiksi sitä, että kaikki on kuitenki ostettu jo aiemmille :S (hih)

    VastaaPoista
  4. Voi sitä kuopuksen epäoikeudenmukaisuutta. Otan osaa. Ne kaikki vaaleenpunaset jotka jätin julkaisematta on sun. On niitä. Lohduttiks? ;)

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)