aa Kivi

Se on ihan hirveän mainiota. 

Painaa päänsä tyynyyn aamulla. Väsyneenä. 

Kun toiset kömpivät luolistaan arkiaskareihinsa. Kukin toimiinsa. Tehtäviinsä. Kuka minnekkin. Mikä kunnekkin. 

Nautin tilanteesta. 

Varsinkin kun on syksy. Vettä sataa. Ja on synkkää ja ikävää, kuten eräässä tutunoloisessa laulussa mainitaan. 

Saa vähän myrskytäkin. 

Hetken kattelen huojuvia puita, mäntyjä. Taivasta. Ja sitä pimeyttä. 

Kunnes uni voittaa. 

Kunnes herätyskello soittaa herätystään. 

Kunnes suihku kutsuu. 

Kunnes kurniva vatsa ääntelee sulosointujaan. 

Kunnes tietokone arkiaskareet odotta(a)vat.  

Kunneselleijollei. 

Pidän yövuoroviikoista.
Tekemättömyydestä.

Tämä elämä käy laatuun; 

onhan se välimmiten lystiäkin 

ja nostelee hieman kantapäitä. 

Onpa tässä elämässä elämää 

ja maailmassa maailmaa. 

Kyllä kelpaa, jos käskeekin. 

kirjoitti joskus 

Aleksis Kivi, 

jonka päivää tänään vietetään. 

Myös kirjallisuuden. 

Hyvää sitä. Niitä.