Viherkasvi

Kotini vahvistui kahdella vihreällä kasvilla.  

Olen aivan täpinöissäni. 

Koitan jutella Heille, 

jotta eläisivät ja voisivat hyvin. 

Huomaan, että joka niemessä ja notkossa möyritään. Haravoidaan ja istutetaan. Karsitaan pensaita. Ja ollaan niin puutarhureita. Mullekin tuli Plantagenin mainos. Ruksailin sitä sun tätä ihanaa. Ja vein mainoksen lehtikeräykseen. Olisihan se kiva. 

The Pasta

Rakeita ja aurinkoa. 

Viikko sitten maistoin eka kertaa, juu, vihdoin ja viimein, blogipastaksi nimettyä avokadopastaa. Sen verta jäi kutkuttamaan makunystyröitä, jotta tänään piti sörssätä sitä ihan vaan ite. Eihän mulla kaikki aineet kuppiin päässy. Olennaisimmat vaan. Mutta hyvää se oli. Ja vatsa täyttyi. 

Kässäläinenkin söi. 

Ja mutisi. 

Lauantaina

Hurjan mukava päivä. 
Ei niin tuottoisa kuin tarkoitus. 
Sitäkin parempi mieli. 

Miten se meni, 
aurinko paistaa ja 
vettä sataa 
taitaa tulla kkkkesä. 

Sataa

Eipähän tänäänkään tarvi ikkunoita pestä. 

Joten aikaa oli näinkin tärkeälle kuin tälle. 

Jos sitä vetäis kumpparit jalkaan jä lähtis tonne sateen sekaan. Sitä on kuin uitettu koira työpaikalle päästyään. Ihan joskus tekisi mieli sanoa, että auto ois kiva. 

Huomenna kässäillään. Enemmänkin. 

Vähän himottais marin ystiksetkin. 

Ja pollareiden pyörähuutikset. 

Son moro. 

Viikonloppuja.  

Ihana Kirppis

Kaskenmäelle vastapäätä krookuksia avattiin lauantaina Ihana Kirppis. Oli kyllä nimensä veroinen paikka. Aikamoinen miljöö itsepalvelukirpputorille. Tavara oli hyvää ja kohtuuhintaistakin. Kakkuaki saatiin ja hyvät kahvit. Suosittelen. 

Minttu

Minttusuklaapallo Jokirannassa. 
Vähän supertiikeriäkin. 
Ja minttuinen puiston penkki Kupittaalla. 

Krookukset

Näitä ihanuuksia ei kotiseudullani ole ollunna. Siksi niiden näkeminen tuottaa aikamoisia ihastuksen huokauksia joka kevät. Täällä etelämpänä. 

Tsemiä vaan sinne tulvien keskelle Pohjois-Pohjanmaalle. 

Kuvitella, että täällä eräs henkilö sanoi, ettei ole koskaan nähnyt tulvia. Mitäkä. Juu, niin minäkin auoin suutani enkä tiennyt uskoako vaiko eikö. Ettei ole nähnyt tulvia. Jota me joka kevät käytiin ihmettelemässä ja kuvaamassa. Luonnon voimia. Jäiden lähtöä. Sitä veden määrää. Ja veden saartamia taloja, koteja. Lainehtivia peltoja. Ja veden katkaisemia teitä. 

Tulipa joskus soudeltuakin pelloilla. Tulvien aikaan. 

Että toisilla krookukset. Toisilla tulvat. 

Toiset tuottavat iloa. Ja toiset tuhoa. Ainakin tänä keväänä. 

Viikonloppu

Mahoton myrsky. 

Uhmaan kohtaloani ja jätän kotini viikonlopun ajaksi tyhjilleen. 

Toivottavasti palattuani eivät noi kaarelle taipuvat männyt löydy seinien sisäpuolelta. Ikkunoista sisään rusauttaneena. Lasit niin kovin heläjää. Kaikkea sitä ihmismieli pelkääkin. 

Huhuu, Turku. 

Onks siel tennarikelit?  

Mukavaa (myrskytöntä) viikonloppua kuomat. 

Käsityökielto

Lakaisukoneen ääni, 
kuin musiikkia korville. 

Peippoki liversi. 

Meinasin ideaalia hakea apteekista. 
Vähän tuppi oireilee vasemmassa. 
Eipä tonne, koiranilmaan, 
vapaaehtoisesti lähde. 
Onneksi on jäistä voidetta. 
Joka auttaa. 
Hetkittäin. 
Kun muistaisi. 
Olla neulomatta. 

Kyä tää tästä. 
Sanois Tappara-fani. 

Sekaisin päivistä

Menin luulemaan, että eletään jo keskiviikkoa. 
Onneksi joku valaisi päivän olevan vasta tiistai. 
Sitä ne yöt teettää. 
Että päivät menevät sumussa. 
Jota ei auta tuo sää. 

Mutta sieppari oli oiva. 
Kyllä nukutti. 
Kiitos A. 

Tiistaita siis teillekki vaa. 

Lepopäivä

Kyllä se on fiksua. 
Että yksi päivä viikossa on lepoa. 
Voipi olla vaa. 
Ladata akkuja. 

Nauttia vaikkapa vieraista. 
Syödä hyvin. 
Rötvätä sohvalla. 
Soittaa ympärisuomen kuulumiset. 

Tehdä ei mitään. 

Ihailla eilistä aikaansaannosta. 
Ja selkenevää taivasta. 

Taistelen ankeutta vastaan

Ihan ku ois ollu harmaa päivä. 

Ja sateinen. 

Kastuin lenkillä eka kertaa tälle vuodelle. 

Kalsarit jäivät laittamatta. 

Olisipa sauna. 

Jos jotain hyvää oli kelissä, 

ni olipa muuten raikas hengittää. 

Oli. 

Dedäki aukes. 

Harmauden vastapainoksi olen ahertanut keltaisten asioiden parissa. Kuten elefanttien, kolmioiden ja sitruunan parissa. Vähän keltainen luuttukin on heilunut. Huomenna tulee vieras, kaukaa. Odotan. 

Niin harmaata on, etten kameraan viittiny tarttua. Joten ommellut ihanuudet jäävät teiltä näkemättä. Hehee. Eli mennään vanhoilla sitruunakuvilla. Juu. 

Lumi vähenee ja rumenee hitaasti, 

hiekoitushiekka ja virtailevat vedet väistyvät hiukan, 

ja ilmaa on yhä enemmän. 

Osa Maila Pylkkösen April-runosta. 

Kankuri tässä terve.

Paljon niistä puhuttiin. 
Pra(a)tattiin. 
Päivää ei lyöty lukkoon. 
Joten kuukaudet vierivät. 
Ja työhuone jäi tyhjentämättä. 
Kerkesin jo salaa toivoa, etteivät tulisi. Mokomat. 
Jottei paljon tavaraa imenyttä huonetta tulisi tyhjentää. 

Mutta niin vaan tulivat. 
Kertaheitolla. 
Ja pystyssäkin jo ovat. 

Kangaspuut. 

Ny vaa keksis mitä niillä tekis. 

Ihan jees. 
Suunnitella. 
Leikkiä kankuria. 

Muutes, Finnskata järkkäs mukavan oloisen albumiarvonnan, johon pääset osallistumaan vaikkapa klikkaamalla oikealla olevaa kuvalinkkiä. Kandee osallistua. Jos tykkää. 

Siivouspäivänä

tahtoisin olla poissa kotoa. 

Paljon olenkin. 

Ja se näkyy. 

Tässä kaikessa. 

Tänään siivoan. 

Päätin. 

Nostin ompelukoneen pöydälle. 

"Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. 
Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa." 
Muumeista. 

Mutta asiasta toiseen. Mä tykästyin tähän. Kyllä mää ihailen kuinka Krista K. osaa loihtia noin huikeita kuvia valottomimpaan aikaan vuodesta, juuri ennen joulua. Että on taitava. 

Mutta on taitava kuvien kodin laittajakin. On iloa ja väriä. Leikkisää. Kodikasta. Aurinkoa. Tyyliä. On. Paljon muutakin. 

Juu, pointti on se, että iloisen kodin asukki blogista Tekemisen makua järjesti arvonnan. Käykää toki kurkkaamassa. Osallistumassa. Ylläriä pukkaa. O-o-osallistumaan siitä. Takuulla ihastutte kotiinkin. 

Niin, että siivouspäivänä teen kaikkea muuta kuin siivoan. 
Se oli oikeesti pointti. 
Hehee. 

Viherpeukalo

Ihailen teitä kaikkia. 

Teitä, jotka omaatte viheriäiset peukalot. 

Tahtoisin oppia teiltä kuinka kasvattaa. 

Pitää hengissä. 

Kasvia. 

Edes viikon tai kaksi. 

Jopa kuukauden. 

Pidän kasveista. 

Vihreästä. 

Kovastikki. 

Mutta olen huomannut, 

ettei tunne ole molemminpuolinen. 

Jukkapalmutkin hylkivät mua, joten maatukoot kompostissa. 

Syön rehuja jonkin verran. 

Innostuin ruukuttamaan basilikaa. 

Tämä kuva on omistettu Keiralle. 

Joka on hyvin tervetullut oppia antamaan. 
Jonka luona innostuin basilikaostoksille. 
Onneksi ostin vain yhden. 
Ja syön sen kyllä vähän nahistuneenakin. 
Mutta eipä tullut basilikapestoa sun muuta. 
Eipä. 

Vain kaksi päivää. 

Tahtoisin

Minulla on hyvin asiat. 

Ja näin on hyvä. 

Totean. 

Ja silti tahdon. 
Oman kodin. 
Muun muassa. 

Se on muuten ihan typerää. 

Että täällä. 

Saa maksaa vanhasta rähjäisestä kunnon remontin tarpeessa olevasta asunnosta saman, kuin Suomen vyötärön korkeuksilla uudesta muuttovalmiista kodista. Ihan epäreilua. 

Tennarikelit

Kyllä se siitä. 

Noitatrullivirpojakerjääjä

Josko trullittelu riittäisi tälle vuodelle. 

Koin virpojat kahtena eri viikonloppuna. Ensin etelässä palmusunnuntaina ja sitten pohjanmaalla lankalauantaina. Kyllä oli monenlaista virpojaa. Ja höyhenet vissiin nykyään tosi kalliita, ku ei raaskita laittaa isoon oksaan ku yks sellane, sekin katkaistuna. No, ei se mitään. Kuhan tulivat suut makiaks ja muistivat ees jottain runon tapaista sanoa. :) Oli ne herttasia. Joka tapauksessa. 

Pääsiäislomalta palattuani vielä yks noita oli jäänyt ilmojen teille. Oli päsäyttänyt suoraan puuhun. Onneks ystävällinen, se Joku, oli käynyt varovarovarovasti kiinnittämässä varo-kyltin. Meinaan, jos sitä ei olisi ollut. Olisi kasitiellä tapahtunut monen monta peräänajoa. Huh. Vältyttiin niiltä.