Levy

Niinhän siinä sitten kävi, että ukkonen ja sade ylsi näillekin korkeuksille ja tietenkin juuri silloin, kun olimme innolla ja tarmon kera rupeamassa pöytälevyn kimppuun. Ei siinä sitten auttanut kuin ensin ihailla luonnon ihmeitä ja odottaa pilvien rientävän ohitse. No. Niinhän siinä sitten vielä kävi, ettei minun kovin tarvinnut tehdä levyn valmistumisen suhteen mitään. Mitä nyt pörrätä ja olla tekevinään. 

Ja niin, taistella vahva mielipide vastaan vahva mielipide ammattitaito. Voitte vaan kuvitella kumpi jyrää. Voin kertoa, että tähän asti olen kyllä saanut tahtoni läpi, josta olen riemuissani, mutta eräs levyn kannatin vielä hiertää tekijän ja minun välejä. Toinen, se vahvan mielipiteen omaava ei haluaisi levyn alle mitään tai korkeintaan yhden, kapean tukilevyn, mutta tämä eräs, joka omaa vahvan ja rautaisen ammattitaidon, tahtoisi tehdä oikean kehikon levyn alle. Tietenkin, sillä eihän pöytä ilman kehikkoa ole pöytä. Ai ei. Jatkan taistoa. Sillä onhan se nyt selvä, että jos levyn alle parkkeerattaisiin sellanen vaatimattomat kymmensenttisen leveyden omaava kehikko, niin eihän levy enää näyttäisi levyltä. Ilmavalta. Kevyeltä. Eihän. Jatkan siis taistoa, eiks jee. 

Maanantaina hion liimat pois ja vahaan reunat. Ai että. 

Huomenna mennään mökille. Se se vasta onkin ai että. 

Loppuviikosta toivon, että minä muutaminen laukkuineni ja jutussa esiintyvine levyineen selviäisin jollain keinolla kohti etelää, omaa kotia. Kellään vinkkejä. 

Mukavaa sunnuntaita!