Pinnat ovat tallessa

Rompemarkkinoilla on oltu. 

Ylitti kyllä odotukset, jotka koitin asettaa hiljaa mielessäni varsin vähäiseksi, jotta välttyisin pettymyksiltä. Kunhan vaan puhuin, josko ne tuolit löytyisivät. Neliapilan voimin. 

Sieltä tuhansien astioiden ja auton muttereiden seasta, puhumattakaan siitä ihmisvilinästä, kiikaroitsin, josko ne sittenkin löytyisivät. Kävelin ja tutkin. Unohdinkin asian tehdessäni muita, aikamoisia, löytöjä, kunnes äkkiarvaamatta vihreän värikalvon ohi pisti jotain tuttua ja niin etsittyä. Zoomasin linssini kohdetta kohti. Ja pian hivelin jo niitä. Fanetteja. Ostin kaksi. Ei nitise, ei natise. Ihan vähän vaan. Loput kaksi tulevat myöhemmin. Det är jag mycket glad över, sanon ma. 

Maalikauppaan olisi asiaa.  

Voi Ilmari. 

Kiitos Fanetteista.