Kohtahan tässä on jo uusi viikonloppu käsillä ennen kuin edellisestä on saanut selvittyä. Perjantaina maalasin koria keltaiseksi ja putsasin tylsällä junior-Marttiinillani poron sarvet. Ajattelin, ettei tämän pitäisi olla naisten puuhaa. Se haju, yök.
Lauantaina hioin sormeni santapapereiksi, vähän tuolejakin. Toiste en ala samanmoiseen askareeseen, muistuttakaa, jos itselläni sattuu olemaan huono muisti. Ajoittain sitä on liikkeellä. Huonoa muistia. Santapaperisormillani olen sitten repinyt paperia silpuiksi. Sentti kertaa sentti kokoisiksi riekaleiksi. Riisipaketillisen verran, juup, viisisataa arkkia pitäisi olla huomenna pieninä palasina. Tehdään paperista paperia.
Ihan sellainen tunne, että voisin joskus päästä vähän vähemmälläkin. Voisin ulkoistaa asioita ja ihan vaan ostaa tavarat uutena. Vaikkapa. Mutta minkäs teet, Luonteenlaatuiselle, kun palo on kova. Tekemiselle.
Laitappa kuvia tuosta korista valmiina. Kiinnostais nähä!:)
VastaaPoistaJep, laitan, kunhan on esiteltävässä kunnossa. Puuttuu vielä se viimeinen pintasilaus. ü
PoistaMiun ratkaisu: hiomakone. Mikä ihana värkki! <3
VastaaPoistatotta turiset. epäilen kuitenkin että pyöreät tuolin pinnat olisivat hiomakoneen käsittelyssä tulleet kanttisiksi, joten hauisvoimalla on menty.
Poista