torstai 5. syyskuuta 2013

Tekemisen iloa




Se on kuulkaas niin, että tämä täti-ihminen on herännyt kesäloman jälkeisestä horteestansa. Tarmo löytyi. Monta rautaa on tulessa ja silti en tunne seinien kaatuvan päälleni. Tämä on syksyn lapsen eloa tämä. Kunhan vaan poutapäiviä riittäisi, niin projektitkin edistyisivät halutulla tavalla. Jos vettä tulee, niin seinien sisälläkin riittää puuhasteltavaa. 

Ihan hirveän mukava olo. 

Kuvissa esiintyvää kirjaa voin suositella lämpimästi. Hanki se ja tee omin käsin, kuten ok kannustaa. Kaunis kirja. Huh huh. Omaksi ilokseni mainostin. 

6 kommenttia:

  1. Huomenet. Tarmo on nyt meilläkin. Yllätti minut aamuvarrain. Kello seittämässä la-aamuna ja isoäidin neliöitä pukkaa kun teinit nukkuu... Ja ihan tulin myös kurkkaamaan, joko sun rojektit alulla - ja ovathan ne, kun on tuo Tarmo talossa ja sydämessä. -ee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hjuomenta. No kylläpä tarmo innostui vierailemaan paikassa jos toisessa. Mähän sanoin, että niihin jää koukkuun, neliöihin. Ihan pikku muistutus, että päätteles välillä, jottei epätoivo tule loppuvaiheessa, kuten eräällä. ü Mulla kori maalattu ja sarvet putsattu, tuolit odottavat hiontaa. Reipas päivä tulossa. :) Mukavaa lauantaita sinne!

      Poista
  2. Tänne asti kuuluu kun Tarmo suihkii sinne tänne. Kerros ny meillekin, mitä kaikkee projektii on valmiina? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee. :D Koska rakastan keskeneräistä, ei ole esitellä mitään valmista tuotosta. Kaikki on levällään kuin... arvata saattaa. :)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)