perjantai 29. elokuuta 2014

Tokkura





Tämä viikko on mennyt vähän unessa. Olen valvonut yöt kun taas päivät kuorsannut makoisasti. Illalla energiatasoni on ollut hukkateillä johtuen kaiketi ulkona vallitsevasta kelistä. Aina voi syyttää säätä. Vaikka syyttä suotta. 

Olen kastunut joka matkalla. Paitsi tänä aamuna, josta innostuneena tein iltapäivällä kauppareissun ilman hikisen nihkeitä sadevaatteita. Lähtiessä paistoi aurinko, oli kuuma. Keltainen takkini nauroi kilpaa auringon kanssa. Tein ostokset, ostin viinerin. Kun ei satanut. Reppu selässä keikkuen ja kauppakassi kädessä riippuen läksin kotimatkalle. Johan kääntyi tuuli. Ja kappas, tuli sade rankka ja meinasi vallan meikäläisenkin viedä. Keltainen pelasti ärsytykseltä, mutta kengät, ne ovat piloilla. Farkut kuivaa ehkä ensi viikkoon mennessä. Mitäkö opin. Elä usko aurinkoon. Se huijaa aina.

Olin ostanut junalipun Turkuun, aikomuksena osallistua valtakunnallliseen Siivouspäivään. Mutta kun tänään heräsin yövuorotokkuraunista, olinkin saanut viestin, jossa toivotettiin tervetulleeksi huomenna alkavalle kansalaisopiston kurssille. Niin että mitäkä. Pitäisiköhän kalenteri laittaa ajantasalle. 

4 kommenttia:

  1. Voi poloista! Tympeää se sade. Sen takia en ole edes ottanut vielä käyttöön kesällä ostettuja nahkaisia Vagabondeja. Etteivät het alkuunsa pilaantuisi.

    Mites sulla on vuorot tässä lähitulevaisuudessa? Josko ehdittäisiin nähdä? Mukavaa viikonloppua Mayanen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmitti sana poloinen. ♥
      Joskus mietin, varmaan just tuona päivänä kun lompsin sateessa ja tajusin kenkieni menevän piloille, että ajattelevatkohan autoilijat koskaan sitä kävelijää taikka fillaroijaa lainkaan, kun vettä tulee kaatamalla ja ajourista lentää rapa kohden jotain poloista. Ja silloin, kun kaatosateessa kävelijä tai fillaroitsija joutuu pysähtymään ja odottamaan kiireisiä autoilijoita, jotta voi ylittää suojatien turvallisesti. Ja sitten huomata vielä sekin, että se, joka roiskautti päälle kuravedet ja ei antanut tilaa ylittää suojatietä, parkkeeraa härskisti ruokakaupan invapaikalle, ihan oven eteen, ilman invakorttia. Mur, joskus tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa sellaisille.

      Mut positiivista on, että saan ostaa uudet kengät. Jippijajee! :D

      Jee, me näemme pian!

      Poista
  2. Just tuollaista epävakaista, kuten kuvailit, olleet nämä viikot. Aika rasittavia päiviä. Kun olen aamulla lapsia taksiin lähettäessä katsonut ikkunasta, että eipä sada nyt, niin johan ovat kuitenkin kastuneet taksia muutaman minuutin odotellessa. Mutta lapset eivät ole sokerista, eivät kai ne edes huomaa sadetta ja märkiä vaatteita. Onhan se taas mukava, kun Mayakin on herännyt kesäunelmistaan ja alkanut raapustella blogia. On taas mitä tirkistellä :)

    Meidän kässäillan taitaa taas käydä hassusti. Ensi viikolla on jos jonkinmoista harrastusta ja vanhempainiltaa. Ja ehkä torstaina lähdemme savoon. -ee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää on yhtä epävakaista kuin joskus ihmisen mieli. Tänään eikä eilenkään ole satanut, ainakaan minun hereilläoloaikaani.

      Kiva, että tykkäät tirkistellä. On mukavampi tehdä tätä, kun tietää että minua on kaivattu tänne. Joka on sillä tavalla uskomatonta, ettei ihmispieni ymmärrä. Mutta kiittää siitä, hämmentyneenä.

      Kässäillään kun ehditään. Hyvää savon reissua! ♥

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)