Pilleet

Mulla oli lauantaina juhlat. Kynttilätkin nostin esille. Mutta kappas. Tulitikut olivat kaupan kassaneidin hallussa. Olkoot. Onneks postipoika oli kuitenkin tuonut jo perjantaina lahjapaketin. Yllärin. Sisällön värimaailma mätsäs kyl niin mainiosti että oikein liikutuin. Kiitos Kiki ja Okko. 

Kaikki oli ihan huikeita. Astiapyyhkeellä on ilo kuivata samanvärisiä astioita. Ja entäs toi avaimenperä. Se on heijastava, vai. Aika makee.  Sit mun valkoiselle hiljattain maalatulle seinälle passade bra mustat blackboardit Mr. Campyn tyyliin. Komioita ovat. Entäs se mankka. Kyllähän joka tytöllä tarttee kannettava mankka olla. Little. Vaikuttunut olin kaikista. Ylläreistä. Tietenkin. Silti jos joku sattuis kysymään mistä erityisesti vaikutuin tuskin kysyy ni mä ottaisin ja vastaisin että kortista.  Erkillä on pilleet. Wow. Kyllä Kiki taitaa korttien väännön. Kattokaa vaikka ite.

Ajatus. Oih.

Ps. Mun juhlat. Söin Snickers-jädeä ja olin. Olin. Kotonani. Yksin. Nastaa.

God morgon

Muistakaas siirtää kelloja, jotta huomenna ei tule vaikeuksia. Mä en tiiä oisinko honannut, jos en olisi saanut muistutusta viestillä. Nyt jo päivä pitkällä. Sen siitä saa ku nukkuu pitkään. No, arska kurkkii pilviverhon takaa. Ainakin yrittää. Vapaa päivä. Mä lähen kylään.

Lauantai

Nautin hiljalleen heränneestä päivästä. Pistin pipon päähäni. Join kaffet. Laitoin pyykkikoneen laulamaan. Järjestelin kirjahyllyä ja totesin omaavani aivan liian paljon kirjoja. Vaikka osan heitinkin pois. Ja suurin osa joutui toisten taakse. Reppanat. Ja kaik ei mahtunut. Tietenkään. Tarttee varmaan poiketa taas Ruottin jätin kauppaan. Josko kävis vuorostaan Espoossa eikä aina Raision.

Ja sitten kun sais vielä siivottuakin tään huushollin. Ja kurkattua taas sinne työhuoneeseen josko jotain olisi tehtävissä. Aina vaan siirrän sinne menoani. Paitsi viedessäni tavaraa. Sekalaista. 

Tällä viikolla seinät ovat saaneet uuden värinsä. Mustaa ja valkoista. Sinne ja tänne. Naapurien ihmeteltäväksi keittiön liesituulettimen päällinenkin sai mustaa maalia pintaansa. Kerta kaapin ovet jäävät keltaisiksi. Jotain tartti tehdä. Säväyttää. Kummasti keittiön seinätkin puhdistuivat kun veti valkoista maalia seinään. Eihän tohon raaski mitään reikää hyllylle tehäkkään.

Ja makkarin työpöytäseinä on Komia. Musta. Pikkusisko oli tääl apuna. Isona. Ja seurana mainiona. Tuskin yssin oisin mitään aikaseksi saanutkaan. Kahestaan mukavampi.

Tuulen henkäys.

 

Keltainen

Ei ulkonakaan aina voi se keltainen pallo toljottaa. Luoda säteitänsä. Tänään sataa. Aika harmaata on. Onneks sisällä on keltaista. Aurinkoa. Eilen illalla myöhään menin ja tilasin myös jotain oikeinkin keltaista. Pian ompelukone pääsee ensiajoon näiden seinien sisällä. Jaksaa odottaa.

Rentouttavaa viikonloppua armahat!

Mä nukun tovin, pakkaan auton ja kaarrattelen Suomen vanhimpaan kaupunniin. 

Se o moro!

Ilmainen tervehdys

Hain pinon osoitteenmuutoskortteja postista. Tässä kalliissa maailmassa jokin on vielä ilmaista. Lähettää postin laskuun kortteja. Kirjoittais jo näihin Hyvän Joulun toivotukset. Oispahan sekin jo tehty.

Astialöytö

Uskaltauduin avaamaan törkyhuoneeni ovea. Sullouduin sisälle. Ihmettelin laatikkojen määrää. Availin. Tungin osan kaappiin. Avaamatta. Sai keskilattialle tilaa. Varpailleni. Löysin laatikkopinon alta viel yhden astialaatikon. Miten se olikaan piiloutunut sinne. Enpä ollut osannut kaivata. Paitsi sinisii kaakaopurkkei. Toiset olin jo löytänytkin. Vieläkin niit on jossain tulossa. Ei kai puutu siis viel jotain astioitakin. Ei kai vaan. No, iloitsin kyseisestä löydöstä. Vaik ei noi enää keittiön kaappeihin mahdukkaan. Koskaan käyttänytkään Vernan-jälkkiksii. Menköön laatikkoon hyväntekeväisyys.

Täällä selvitellään mun remppalähetettä. Ei kelvannut rautaisaan kauppaan. Kahesti yritin kun lupasivat selvittää. Maalitkin jo pinottuna. Sekoitettuna. Karisi ihan unet silmistä, ku kesken kaiken luin viestin; ei ostolupaa. Kääk. Katotaan saavatko selville mikä kiikastaa. Tarttis kuitenkin maalata seinät. Eivät ole niin järin komeita kera hienotasoitteineen. Kohta vaadin että tulevat ite maalaamaan. Ei tarttis riepotella näin julmasti naisimmeistä. Eihän.