Astialöytö

Uskaltauduin avaamaan törkyhuoneeni ovea. Sullouduin sisälle. Ihmettelin laatikkojen määrää. Availin. Tungin osan kaappiin. Avaamatta. Sai keskilattialle tilaa. Varpailleni. Löysin laatikkopinon alta viel yhden astialaatikon. Miten se olikaan piiloutunut sinne. Enpä ollut osannut kaivata. Paitsi sinisii kaakaopurkkei. Toiset olin jo löytänytkin. Vieläkin niit on jossain tulossa. Ei kai puutu siis viel jotain astioitakin. Ei kai vaan. No, iloitsin kyseisestä löydöstä. Vaik ei noi enää keittiön kaappeihin mahdukkaan. Koskaan käyttänytkään Vernan-jälkkiksii. Menköön laatikkoon hyväntekeväisyys.

Täällä selvitellään mun remppalähetettä. Ei kelvannut rautaisaan kauppaan. Kahesti yritin kun lupasivat selvittää. Maalitkin jo pinottuna. Sekoitettuna. Karisi ihan unet silmistä, ku kesken kaiken luin viestin; ei ostolupaa. Kääk. Katotaan saavatko selville mikä kiikastaa. Tarttis kuitenkin maalata seinät. Eivät ole niin järin komeita kera hienotasoitteineen. Kohta vaadin että tulevat ite maalaamaan. Ei tarttis riepotella näin julmasti naisimmeistä. Eihän.