Puutarhurin parhaat

Eilen läjähti lomarahat tilille. Ostin punaisen kärpäslätkän. Ja vaaleata leipää. Tomaattiakin.

Kaupassa ajattelin josko minäkin yrttejä hyllyilleni. Kaunistahan se olisi. Olisi niin omavaraista. No, samassa hetkessä ymmärsin, ettei minusta ole siihen. Ja ostin ruottalaista rucolaa. Muoviin pakattuna. Kyllä oli salaattilingolle käyttöä. Verraton kapistus. 

Rucola niin herkkuani.
Ja huoneenlämpöiset tomaatit.
Närästävä punasipulikin.

Kylmää on ollut. 

Urheasti olen kulkenut viime kesäisessä siirtolapuutarhamekossani. Koska jos en ole puutarhuri enkä edes sinne päin kallellaan, niin onhan sitä oltava kuitenkin olevinaan. Mekossaan.

Tiedoksi kaikille, että sohvan nahkaiset napit eivät kestä kuudenkympin pesua. Ainakaan monasti. Värjäävät vierustoveriansa. Nii, ja lapset luulevat niitä suklaanapeiksi ja maistavat. 

Tänään paistaa aurinko.
Palelen villasukissani.
Mieltä lämmitti yli seitenkymppisen tätini kirje. Minulle.

Rupean siivoamaan juhannusta.

Päivän tarjotin

Tämäniltaisessa käsityökerhossa tarjosin voisilmäpullat tarjottimelta. Tarjottimelta. Hö. Mitä sitten. No, kuulinpa vaan, että tarjottimessa majailevat immeiset viettävät tänään häidensä vuosipäivää. Jo toistamiseen. Onnellista. 

Heidän onnensa kestäköön.
Kaikkien Onni.

Lepposaa juhannusviikkoa kuomat. 

Ihan salaa

Monena päivänä tehnyt jo mieli.
Tänään töistä tullessani sen tein.
Nappasin pihasyreenistäni oksan.
Ihan salaa.
Kuten Lindgrenin se pikkuinen Lottakin. Ihan salaa.
Laitoin oksan maljakkoon ja nostin sen ystävän maalaaman tauluni viereen.
Kaunista. Ja niin huumaava tuoksu.

Huomenaamuna taidan napata erivärisen oksan. Liilan.
Ihan salaa.

Mä meen ny unille. Sen jälkeen haen arpajaisvoittoni postista. Jiiiiihaa. Oon onnekas.

Kaunista keskiviikkoa Siskot.

Pii paa

Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kohtaaminen.
Se on valmis.
Ja siitä tuli hieno.

Mä seurasin tätä huikeeta projektia täältä.

Ei voi kuin taputtaa.
Tap tap.
Että virkkaamalla tällaista.

Master

Tämän helpommaks ei elintarvikejätti voi enää ruoanlaittoa tehdä. Ja maukkaammaks.

Kaikki herkut samassa astiassa.
Samainen astia uuniin ja neljänkymmenen minuutin päästä sun ruokas on valmista.
Jos olit muistanut keittää kymmenen minsan riisit.
Mä muistin.

Vallan tuli kokkimainen olo.
Ihan Master.

Mastermaisuus hävisi kuitenkin pian. Ihan yllättäin.

Mahtiruoan jälkeen tirautin kaffet.

Ihmettelin laimeaa seosta kupissani.

Tiesin tasan tarkalleen, että olin mitannut veden ja pöönit oikein. Mihin ihmeessä se jemmaa sitä vettä, jonka päästää joskus sit ulos, laimentamaan kahviani, ärisini. Etsin syytä. Kunnes hoks. Pestyäni edellisen kahvinjuonnin jälkeen kahvikannun, laskin sinne vettä ja laitoin pannulle, jotta kuuma levy ei käräyttäisi pohjaa. Tätä kyseistä vettä pannussa en ole muistanut sitten kaataa pois kun olen laittanut uutta kahvia tulemaan. Niin, että se mun "tiskivesi" sit tuli juotua. Taas. Tämän takia ostin muutes hiljattain Mocca Masterin. Siis turhaan. Näitä lipsauksia on meikäläiselle näemmä useinkin sattunut. Ja kelpo vanha Braun-keittimeni joutui sen takia hyllytetyks. Niisk.

Voi Master.

Maya Maalari

Lauantaina olin niin ahkera, että tänään en jaksa enää esittää samaa piirrettä. Vaikka pitäisi. Jotta loputkin tavarat olisivat paikallaan. Ojennuksessa.

Samaisena päivänä tutkin huoneen tavaroita. Sekalaisia laatikoita. Pian totesin, ettei kyllä lainkaan kiinnosta touhu tää. Koska valmista ei tule ennen kuin seinät olisivat piristävämmät. Joten tuumasta toimeen. Arkistojen kätköistä löytyi Aku Ankan voimauttava juliste. Toi miekka muistutti jotain. Se laseroi muhun maalarimaniaa. Ei muuta ku maalarinteippiä kaupasta lisää ja suojaamaan listoja sekä oven karmeja. Pensseli käteen ja menoks.

Kolmeen otteeseen tarvi maalata, ennen kuin teuvolomaninainainenyökerhonpunainen väri oli poissa. Ja seinät näyttivät valkoisilta. Olisihan ompeluhuoneesta jotain iloisempaakin väriä voinut löytyä, mutta tuo edellä mainittu väri ei inspiroinut muuhun kuin puhtaan valkoiseen.

Nyt. Tyytyväinen.

Kun vielä joku tekisi viimeisen silauksen tänne.

Tai edes toisiks viimeisen.

Mä lupaan luututa.

Jee.

Tuutte kuulemaan tästä huoneesta.

Sen tuottamista tuotteista.  

Lupasinkohan liikaa. 

Apuva.

ps. Mustakin kuvien laatu on karmaisevaa. Ihan tekee pahaa. Silti se on veden pitävää aineistoa ahkeruudestani. Hahaa.

Vettä sattaa, tais tulla kesä

Vettä sataa.
Keltainen mönjä valuu ojiin. Ränneihin.
Kaivoihi.
Kastuin läpimäräks.
Haittaako, niin ei.
Tätä sadetta on odotettu.
Jotta autoa ei tarvitse pestä.
Eikä ruohoa vieläkään leikata.

Oisko siitepölyaika ny tältä erää ohi.
Joko pesen partsin tuolit aurinkopäiviä varten.
Tä.

Sytytän kynttilän.
Sateelle.
Ja viikonlopulle.
Kesäkuun ekalle myös.
Ehdottomasti myös huomisille sankareille.