Nautiskelin

sitruunakakkukahvit pienen taistelijapojan kunniaksi. Hän on tänään jo vuoden vanha. Aika sisukas jätkä. Herttanen. Aihetta kahveihin jos toisiinkin. 

Odotan vieraita. En muistanut, että Oulusta on niin kovin pitkä matka tänne alas. Odottavan aika on pitkä. Kans. 

Aurinko hellii. 

Olen hukannut arskat. 

Sain särkevän pään. 

Ostin pääsiäismunia. 

Etsin jotain leivontaohjetta. 

Kulutan aikaa. 

Aurinkoista lauantaita. 

Tyhjiä ovat

Se tunne, kun kiskan purkit ammottavat tyhjyyttään ja suodatinpaprutkin ovat loppuneet. Äkkiarvaamatta. 

Niin, se tunne. Ei tarvinne avata. 

Iltavuoroviikolla syön aamiaiseni tolkuttoman myöhään. Joka ei ole millään muotoa viisasta. Lue ite. Ja ole viisaampi. Minäkin koitan. 

Metsuri

kaataa puita. 
Verhojani. 
Niin että rytinä käy. 

Koitan olla murehtimatta. 

Sahan ulvoessa säälimättä. 
Inspiroiduin. 
Piirsin ittelleni ruokapöydän. 
Täyspuisen. 
Enää puuttuu toteuttaja. 
Ja puu. 
Ei mänty. 

Pöytä ennen sohvaa. 
Kyllä. 
Sillä nykyinen pöytä on jo luvattu ajat sitten eteenpäin. Jaksa  odottaa, A. 

Filtti

Saksassa ymmärsin tarvitsevani uuden sohvan. 

Mustan ja nahkaisen. 

Koska ostin filtin. 

Mustan ja valkoisen. 

Ynnä graagraa-graafisen. 

Eihän se sovi samat värit omaavalle sohvalleni. 

Ei toki. 

Liika on liikaa. 

Joten ei muuta kuin soffan etsintään. 

Ei kylläkään hankintanumero ykkösenä. 

Josko veronpalautuksista irtoais. 

Ollaanhan täsä kesää kohti menossa 

ja filtti joutaa odottaa kaapissa 

syksyn pimeitä ja viluisia hetkiä. 

Jotta voin kääriytyä. 

Ja muistaa. 

Käytiin huivitehtaanmyymälässä. Saksan ylpeydessä. Nimeltänsä FRAAS. Kyllä oli aikamoista väri-ilottelua ja ah, mitä materiaaleja. Puuvillasta villaan ja silkistä kashmiriin. Olisi voinut hiplata ylenmäärin. Ostoskorissani lepäsi useita huiveja, kunnes huomasin omannäköiseni filtin. You know. Joten huivit saivat mennä. Ja filtti kotiutua. Jos matkalaukussa olisi ollut tilaa, olisi kyseisiä tuotteita lähtenyt useampiakin matkaan, olivat nimittäin puoleen hintaan sadan kahdenkympin ooveestä. Ei paha. Ja valikoimaa värityksineen ja kuvioineen oli runsaasti. Harmi, etten löytänyt heidän verkkokaupastaan lainkaan filttejä. Vain huiveja. Upeita kylläkin. 

Ja juu, tiedän olevani tylsä valintoineni ja makumieltymyksineni. Mutta jos olisin valinnut värikästä ja vaikka pehmeä kuvioista, en olisi Maya, vaan olisin vaihtunut reissussa jokski muuksi. Näin on. Vaikka pihvi. 

Reiseandenken

Ostin filttiä, kenkää, housua, huivia ja kilokaupalla suklaata. Herttaisin ja halvin muisto on kuitenkin tää maatuska. Matrjoschka. 

Ihan kuin omistajansa, kun on syönyt kaksi viikkoa valkoista vehnää. Joo, on kyl paljon herttaisempi. Tää maatuska. Ja ruskeasilmäisempi. 

Kuulin reissussa, että suomalaiset ovat sinisilmäisiä (ei kylläkään uusi tieto, onhan suomi maailman sinisilmäisin kansa) ja silmälasit omaavia henkilöitä. Väittivät nää samaiset heput, joita ulkomaalaisiksi kutsun, että olen porukan suomalaisimman näköinen. Aidosti. 

Hahaa, vihreäsilmäinen 

ja lasiton. 

ps. mistä tota lunta riittää?

Vieroitusoireita

Kun kaksi viikkoa syö valkoista vehnää, 

patonkia, 

bretzeliä, 

croissantia,  

saksalaista lihaa ja bratvurstia, 

ilmakuivattua kinkkua, 

kaikenmoisia leikkeleitä, 

syö hapanta maustamatonta jogurttia, 
kaikkine lisukkeineen,

juo hapotettua vettä, 

appelsiinimehua, 

kaffeesahnea ja 

speziä, 

voisi luulla, 

ettei sitä kaikkea kaipaa, 

vaan ruisleipä pelkällä oivariinilla maistuisi. 

Juup, eka aamuna se oli taivaallista, 

mutta tänään. 

Tänään piti apinoida saksalaisten runsasta aamiaista. 

Nutellaiset croissantit uupuivat. 

Täytynee käydä eräällä tuoretiskillä. 

Pian. 

Ilmassa vieroitusoireita. 

Täällä olen, enkä muuta jaksa

Eilen oli naistenpäivä. 

Ostin Köpiksestä Normannia. 

Keltaisena. 

Koska on kevät. 

Kevät. 

Ainakin tulossa. 

Joskus. 

Saksassa jo oli. 

Vesi lorisi. 

Aurinko lämmitti. 

Pellot vihersivät. 

Kadut lumettomia. 

Tyypit kevättakeissaan. 

Me toppaisissa.  

Olin yöllä kotona. 

Kylmissäni. 

Tänään ostin valkoisia neilikoita. 

Koska herkemmät eivät olisi kestäneet pakkaskävelyäni. 

Juu, paisto aurinko. 

Sentään. 

Latasin koneelleni tuhat kuvaa. 

Toisen kameran sisältö uinuu vielä matkalaukussa. 

Jossa paljon suklaata. 

Olen juonut koko päivän vettä. 

Hapotonta. 

On muuten verratonta. 

Hanavesi. 

Olen hengissä. 

Ja omaan reissuväsymystä. 

- Borta bra men hemma bäst. -