Taistelen ankeutta vastaan

Ihan ku ois ollu harmaa päivä. 

Ja sateinen. 

Kastuin lenkillä eka kertaa tälle vuodelle. 

Kalsarit jäivät laittamatta. 

Olisipa sauna. 

Jos jotain hyvää oli kelissä, 

ni olipa muuten raikas hengittää. 

Oli. 

Dedäki aukes. 

Harmauden vastapainoksi olen ahertanut keltaisten asioiden parissa. Kuten elefanttien, kolmioiden ja sitruunan parissa. Vähän keltainen luuttukin on heilunut. Huomenna tulee vieras, kaukaa. Odotan. 

Niin harmaata on, etten kameraan viittiny tarttua. Joten ommellut ihanuudet jäävät teiltä näkemättä. Hehee. Eli mennään vanhoilla sitruunakuvilla. Juu. 

Lumi vähenee ja rumenee hitaasti, 

hiekoitushiekka ja virtailevat vedet väistyvät hiukan, 

ja ilmaa on yhä enemmän. 

Osa Maila Pylkkösen April-runosta. 

Kankuri tässä terve.

Paljon niistä puhuttiin. 
Pra(a)tattiin. 
Päivää ei lyöty lukkoon. 
Joten kuukaudet vierivät. 
Ja työhuone jäi tyhjentämättä. 
Kerkesin jo salaa toivoa, etteivät tulisi. Mokomat. 
Jottei paljon tavaraa imenyttä huonetta tulisi tyhjentää. 

Mutta niin vaan tulivat. 
Kertaheitolla. 
Ja pystyssäkin jo ovat. 

Kangaspuut. 

Ny vaa keksis mitä niillä tekis. 

Ihan jees. 
Suunnitella. 
Leikkiä kankuria. 

Muutes, Finnskata järkkäs mukavan oloisen albumiarvonnan, johon pääset osallistumaan vaikkapa klikkaamalla oikealla olevaa kuvalinkkiä. Kandee osallistua. Jos tykkää. 

Siivouspäivänä

tahtoisin olla poissa kotoa. 

Paljon olenkin. 

Ja se näkyy. 

Tässä kaikessa. 

Tänään siivoan. 

Päätin. 

Nostin ompelukoneen pöydälle. 

"Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. 
Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa." 
Muumeista. 

Mutta asiasta toiseen. Mä tykästyin tähän. Kyllä mää ihailen kuinka Krista K. osaa loihtia noin huikeita kuvia valottomimpaan aikaan vuodesta, juuri ennen joulua. Että on taitava. 

Mutta on taitava kuvien kodin laittajakin. On iloa ja väriä. Leikkisää. Kodikasta. Aurinkoa. Tyyliä. On. Paljon muutakin. 

Juu, pointti on se, että iloisen kodin asukki blogista Tekemisen makua järjesti arvonnan. Käykää toki kurkkaamassa. Osallistumassa. Ylläriä pukkaa. O-o-osallistumaan siitä. Takuulla ihastutte kotiinkin. 

Niin, että siivouspäivänä teen kaikkea muuta kuin siivoan. 
Se oli oikeesti pointti. 
Hehee. 

Viherpeukalo

Ihailen teitä kaikkia. 

Teitä, jotka omaatte viheriäiset peukalot. 

Tahtoisin oppia teiltä kuinka kasvattaa. 

Pitää hengissä. 

Kasvia. 

Edes viikon tai kaksi. 

Jopa kuukauden. 

Pidän kasveista. 

Vihreästä. 

Kovastikki. 

Mutta olen huomannut, 

ettei tunne ole molemminpuolinen. 

Jukkapalmutkin hylkivät mua, joten maatukoot kompostissa. 

Syön rehuja jonkin verran. 

Innostuin ruukuttamaan basilikaa. 

Tämä kuva on omistettu Keiralle. 

Joka on hyvin tervetullut oppia antamaan. 
Jonka luona innostuin basilikaostoksille. 
Onneksi ostin vain yhden. 
Ja syön sen kyllä vähän nahistuneenakin. 
Mutta eipä tullut basilikapestoa sun muuta. 
Eipä. 

Vain kaksi päivää. 

Tahtoisin

Minulla on hyvin asiat. 

Ja näin on hyvä. 

Totean. 

Ja silti tahdon. 
Oman kodin. 
Muun muassa. 

Se on muuten ihan typerää. 

Että täällä. 

Saa maksaa vanhasta rähjäisestä kunnon remontin tarpeessa olevasta asunnosta saman, kuin Suomen vyötärön korkeuksilla uudesta muuttovalmiista kodista. Ihan epäreilua. 

Tennarikelit

Kyllä se siitä. 

Noitatrullivirpojakerjääjä

Josko trullittelu riittäisi tälle vuodelle. 

Koin virpojat kahtena eri viikonloppuna. Ensin etelässä palmusunnuntaina ja sitten pohjanmaalla lankalauantaina. Kyllä oli monenlaista virpojaa. Ja höyhenet vissiin nykyään tosi kalliita, ku ei raaskita laittaa isoon oksaan ku yks sellane, sekin katkaistuna. No, ei se mitään. Kuhan tulivat suut makiaks ja muistivat ees jottain runon tapaista sanoa. :) Oli ne herttasia. Joka tapauksessa. 

Pääsiäislomalta palattuani vielä yks noita oli jäänyt ilmojen teille. Oli päsäyttänyt suoraan puuhun. Onneks ystävällinen, se Joku, oli käynyt varovarovarovasti kiinnittämässä varo-kyltin. Meinaan, jos sitä ei olisi ollut. Olisi kasitiellä tapahtunut monen monta peräänajoa. Huh. Vältyttiin niiltä.